sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Rauman pitsihölkkä 2014


Pitsiviikko

Raumalla järjestetään perinteisesti heinäkuun lopussa ns. pitsiviikko. Vastaavia teemaviikkoja vietetään Suomessa paljon ja niihin liittyy monenlaista markkinaa ja meininkiä. Usein näistä tapahtumista voi olla vaikea löytää yhteyttä itse alkuperäiseen ajatukseen... Silakkamarkkinoilta saa etsimällä etsiä silakoita eikä pitsiviikollakaan yleensä pukeuduta pitsiin. Metrilakua ja piraattilippiksiä löytyy kyllä, mutta niiden nimillä olisi vähän huono markkinoida kaupunkitapahtumia... No pitsiviikosta puhuttaessa täytyy kyllä sanoa, että viikon aikana myös pitsiasiat ovat tapetilla. Tästä täytyy antaa erityistä tunnustusta lajia intohimoisesti harrastavalle Tarmo Thorströmille, joka mm. fillaroi kaupungin kaduilla ja antaa halukkaille mahdollisuuden kokeilla pitsin nypläystä!

Pitsin nypläystä en ole koskaan päässyt kokeilemaan, mutta yhteen viikon tapahtumista kuitenkin osallistuin - nimittäin pitsihölkkään! Näilläkään karkeloilla ei ollut mitään tekemistä pitsin kanssa, mutta pitäähän pitsiviikolla järjestettävän juoksukisan nimi olla pitsihölkkä! Pohdiskelin kyllä käyttäväni jotain teemaan sopivaa kisapukua, mutta en valitettavasti löytänyt kaapista kuin yhdet sopivat pitsilegginsit (Ostin ne joskus tosi kylmällä kelillä Lidlistä, kun pitkät kalsarit oli jääneet kotiin ja pakarat meinas paleltua) En kuitenkaan käyttänyt niitä, koska keli oli niin kuuma! 





Pitsihölkkä

Tapahtuma järjestettiin siis pitsiviikon lauantaina 26.7. ja oletettavasti kisa tullaan juoksemaan myöhemminkin samana viikonloppuna. Hermokeskuksena toimi Lähdepellon liikuntakeskus ja lähtö hiekkakentältä tapahtui klo 12:00. Paikalla oli ilahduttavan paljon (n. 50-60) juoksijoita, mutta tuttuja en juuri bongannut. Kisassa oli nuorille ja aikuisille suunniteltu 7 km reitti, joka kulki kaupunkialueella kiertäen UNESCON maailmanperintökohteen Vanhan Rauman katujen kautta. Lapsille oli varattu 2 km:n pyrähdys kuntoradalla. 





Kovaa kyytiä Vanhan Rauman kaduilla
Lähdin kilpailuun juoksemaan ensimmäistä kunnon lenkkiäni triathlonin jälkeen. Jalat tuntuivat alkuverryttelyssä hyviltä toipuneen edellisen viikonlopun rasituksista oikein hyvin, joten alusta asti pystyin pitämään reipasta vauhtia. Reitti kulki Lähdepellolta suoraan Monnankadun kävelytietä pitkin kohti keskustaa. Kaksi juoksijaa lähti heti alussa omille teilleen, enkä uskaltanut yrittää beesiin. Vauhti olisi varmaan alussa riittänyt kärjen imussa roikkumiseenkin, mutta noutaja olisi korjannut myöhemmin. Pidimme siis omaa n. 3:45 min/km vauhtia jonkun ulkopaikkakuntalaisen kanssa vuorotahtiin vetäen. Pärskän uimaranta ja 8-tiekin jäivät nopeasti taakse ja pian olimmekin jo Vanhan Rauman kaduilla. Teitä ei ollut mitenkään suljettu kisaa varten, vaan juoksimme muiden markkinavieraiden ja -kojujen keskellä. Ajolinjojen kanssa piti olla tarkkana ettei tullut törmäyksiä... Fiilis oli vähän sama kuin jossakin agenttifilmin kohtauksessa, jossa juostaan vihollista karkuun pitkin basaareja. En käyttänyt kilpailijoiden hidastamiseen perinteistä keinoa - hedelmäkojun kaatamista reitille - vaan pitäydyin rehellisissä keinoissa. 
Vanhasta Raumasta päästyämme aloin miettimään taktiikkaa millä rinnalla juoksevan vastustajani saisi nujerrettua. Vanhan hautausmaan kohdalla jättäydyin hänen selkänsä taakse puuskuttaen raskaasti ja annoin ymmärtää että olen nitkahtamaisillani. Vauhti hiljeni ehkä hieman, mutta takana ei näkynyt uhkaajia. Tulin beesissä Monnankadun Salelle saakka, jonka jälkeen löin pienemmän silmään ja repäisin reilun kymmenen metrin kaulan jatkaen hieman aiempaa reippaammalla tahdilla. En kuitenkaan saanut kaveria nujerrettua vaan ero säilyi samana. Kisaa oli vielä jäljellä ainakin pari kilometriä ja jaloissa painoi jo ihan kunnolla... Säikähdin että tulikohan valittua väärä taktiikka! En uskaltanut vilkuilla taakse, koska se olisi paljastanut vastustajalle pelkoni. Väänsin kasvoni kisairvistykseen ja puuskutin kuin pikajuna, nyt ilman mitään teatteria. Monnankatu tuntui nyt jotenkin tavallista pidemmältä. Tiesin kaverin tulevan jossain lähettyvillä, vaikka tossujen läiskettä ei enää kuulunutkaan. Kodisjoentien alitukseen rullatessa uskalstin vihdoin vilkaista taakse ja silloin tiesin että pronssimitali on minun, ellei jotain vallan ihmeellistä tapahdu. Vielä Lähdepellon parkkipaikan läpi ja kierros kentällä. Viimeisessä mutkassa ero oli jo noin sata metriä ja pääsin lopussa tuulettelemaan rauhassa kohti maalisuoraa. 
Movescountin tietoja
Maalilinjan ylitin ajassa 25:18 ja kuulin sijoittuneena miesten yleisen sarjan kakkoseksi, vaikka edelläni oli laskujeni mukana kaksi juoksijaa. Kisan kovin juoksija oli kuitenkin M18 sarjassa juossut Kalle Linnasaari joka kellotti ajan 24:14. Kova suoritus nuorelta kaverilta! 
Lähdepellolla on kiva käydä kisojen ja treenienkin jälkeen suihkussa ja vaihtamassa kuivat vaatteet päälle. Kävinkin hoitamassa kyseiset huolto-operaatiot heti alta pois. Odottelimme vielä viimeiset juoksijat maaliin ennen kuin sijoitus- ja arvontapalkintoja alettiin jakamaan. Viimeisten joukossa maaliin tuli polttariporukka ja kuuluttaja tietysti haastatteli polttarisankarin tuoreet kuulumiset kisan jälkeen. Juoksu oli mennyt hienosti, eikä siinä mitään, mutta haastattelussa kävi hauskasti ilmi, että häät oli itse asiassa järjestetty jo ajat sitten. Parempi siis myöhään kun ei milloinkaan.... Niin polttareiden kuin blogipostauksienkin kanssa :)

Kilpailujärjestät olivat hommanneet mahtavat palkinnot, eikä niiden jakamisesta meinannut tulla loppua ollenkaan. Itsekin sain 8 euron osallistumismaksulle vastinetta enemmän kuin koskaan aiemmin. Tai voitin mä lapsena Ylöjärven ympäripyöräilyn arvonnan pääpalkinnon, mutta se oli naisten pyörä ja meni äitille.. Ei siis paljoa mieltä lämmittänyt. Nyt kuitenkin sain pitää Fiskarsin
veitset ja muut hienoudet ihan itsellä ja kovassa käytössä ovatkin olleet!



Ensi vuonna tulen taas ehdottomasti mukaan, jos vaan aikataulut sopii. Meinaan kyllä silloin pukea jotain pitsistä päälle. Pitää vaikka kysyä saisiko Tarmon "kärmes" pitsikravattia urheilupaitaan printattuna?


ps. Järjestäjälle vinkiksi: Tulevaisuudessa kannattaa ehkä suorittaa arvonnat heti kilpailijoiden startin jälkeen. Kaikilla ei ole aikaa jäädä kisan jälkeen odottelemaan, että osuuko omalle kohdalle voittoa. Vaikka tietysti tässäkin tavassa on omat hauskat puolensa...

Arvontapalkintojen jakoa