Kohti lopullista voittoa

Tulevaisuus on keskustelunaiheiden kestosuosikki. Teema on ollut viime aikoina pinnalla myös pelastusalalla. Edellisessä Pelastustiedossa kirjoitettiin tulevaisuuden pelastajasta ja aiemmin syksyllä pelastustoimen ajankohtaispäivillä visionääri Perttu Pölönen piti päräyttävän esityksen siitä, miten 1500-luvun suurimman liiketoiminnan maustekaupan muljautukset johtivat lopulta jääkaappien kehittymiseen ja miten kehityskulku mahdollisesti jatkuu tästä tulevaan. Historian ja ihmismielen tunteminen antavatkin hyvät lähtökohdat tulevaisuuden näkymien maalailuun. Mm. historioitsija Yuval Noah Harari ja psykologi Steven Pinker kirjoittavat tulevaisuusteemoista ansiokkaasti. Kannattaa tutustua heidän julkaisuihinsa.

Nykyistä tulevaisuuskeskustelua sävyttää pohdinnat koneoppimisen ja automaation mahdollisuuksista ja vaikutuksista työn tulevaisuuteen. Tämä ei sinänsä ole uutta. 1800-luvulta lähtien ihmiskunta ovat kohissut siitä, että automaatio vie meidän työt. Toistaiseksi työpaikkojen määrä ei ole vähentynyt, mutta tarpeet ovat kyllä muuttuneet. Teollisen vallankumouksen alusta lähtien jokaista koneelle menetettyä työpaikkaa kohti on syntynyt vähintään yksi työ. Nyt informaatioteknologian lisäksi myös bioteknologian kehittyessä tilanne on hieman erilainen. On ennustettu että juuri bioteknologian kehityksen myötä yhä useammat aiemmin ihmiselle kuuluneet työt voidaan jatkossa antaa koneiden tehtäväksi.

On päivän selvää, että pelastusalalta löytyy paljon tehtäviä, jotka voitaisiin jo nyt jättää tekoälyn ja koneiden tehtäväksi. Uskon että mieluusti ottaisimme vastaan ohjelman, joka hoitaisi kokonaan puolestamme esim. työlään työvuorolistojen suunnittelun tai paloautoon automaattisen liikennevalojärjestelmän, joka hoitaa onnettomuuspaikalla liikenteenohjauksesta. Aikaa vapautuisi näin tärkeämpiin tehtäviin. Mutta entäs sitten kun saammekin niin hyvän työkalun, että kakkosen paikka vapautuu pysyvästi höökin täkiltä? Tai palomestarin sijasta käskyt antaa tekoäly, jonka tietoperustana on kaikki maailman data? Tai onnettomuuksien ehkäisyn innovaatiot hiljentävät paloaseman hälytyskellot?

Näin pitkälle menevä teknologinen kehitys ei välttämättä tunnukaan enää kovin mukavalta ja tavoiteltavalta. Tai mistä minä tiedän… Pitäisi varmaan käydä kysymässä entiseltä sentraalisantralta tai raitiovaunun rahastajalta. Tai jos hieman odotan, niin voin kysyä samaa kaupan kassoilta ja taksikuskeilta. Sentraalisantrat tuskin olisivat voineet estää kehitystä kieltäytymällä uudesta teknologiasta, eikä meidänkään kannata kehitystä jarruttaa.

”Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen.” Tämä Niels Bohrin ja Ahti Karjalaisen sanonta pitää paikkansa, mutta ennustan silti, että tulevaisuus tuo tullessaan pelastusalalle paljon työtä helpottavia ja turvallisuutta parantavia innovaatioita. Tehtävät muuttavat samalla muotoaan, mutta kyllä ihmisellekin on edelleen paikkansa. Itse ajattelen että tämän muutoksen keskellä meidän tulisi työtehtävien tai –nimikkeiden suojelemisen sijaan keskittyä enemmän työntekijöiden suojelemiseen. Historiaa on hyvä tuntea ja perinteitä tulee kunnioittaa, mutta entiseen ei kannata tarrautua kaikin voimin. Käsijarru auki ja rohkeasti kohti tulevaisuutta.

@puolipolvi

Käsipareja tarvitaan.

Kuva: © Aino ja Mikko Puolitaival