Se oli rakkautta ensi silmäyksellä <3
Eihän tässä periaatteessa tullut sinänsä mitään uutta. Olen aina juossut, pyöräilyt ja uinutkin jonkin verran, mutta kaikkien lajien yhdistäminen yhdessä kilpailusuorituksessa tuntui vaan jotenkin huippuhauskalta. Samanlaisen ihastumisen olen kokenut pari kertaa aikaisemminkin, viimeksi suunnistusharrastuksen aloittamisen yhteydessä. Sekään hullaantuminen ei hiipunut, vaan on muuttunut jo tasaiseksi rakkaudeksi. Uskon että niin tulee käymään myös Triathlonin kanssa.
Oma kestävyyslajien treenaminen on perinteisesti ollut juoksupainotteista, vaikkakin muutama vuosi sitten ostetun Cyclocrossarin myötä myös pyöräilykilometrejä on alkanut kertymään. Juoksija tai pyöräilijä en kuitenkaan ole, enkä edes halua olla. Pyrin nauttimaan liikunnasta ja urheilusta mahdollisimman monipuolisesti ja tähän tavoitteeseen triahtlonkin sopii kuin nenä päähän. 27.6. osallistuin siis ensimmäiseen triathlontapahtumaani ja uskon että oli alku pitkään jatkuvalle harrastukselle.
Narvi-triathlon järjestettiin Rauman Lapissa Narvijärven rantasaunan maisemissa. Järjestelyistä vastasivat Lapin Salama ja Rauman kaupunki. Tapahtuman oli paitsi avoin kisa, niin myös eräänlainen huipentuma kevään jatkuneille Endurance-clubin treeneille.
Alunperin minun osallistua ns. pitkälle matkalle, mutta aamupäivän helteessä pelattu vakinaisen palohenkilöstön SM-jalkapalloturnaus verotti voimia (ja aiheutti vammoja) sen verran, että päätin tyytyä puolikkaaseen. Matkat tällä pikapyrähdyksellä olivat: Uinti 200m, pyöräily 11km ja juoksu 4km. Uintiosuudella kierrettiin poijuilla rajattu kolmion muotoinen rata... Vaikka porukkaa ei ollut rannalla edes ruuhkaksi asti, pääsi vedessä kuitenkin kokemaan todellista yhdessä tekemisen riemua. Muutaman kerran sain osuman edellä ja sivulla uivan raajoista, mutta uimalasit pysyivät sentään päässä ja minä pinnalla. Osumat eivät oikeastaan haitanneet, mutta kun vettä meni henkeen, sekosi uinnin rytmi hetkeksi kokonaan. Rauhoitin menemistä alun kiirehtimisen jälkeen ja sain uintiosuuden selvitettyä ajassa 3.32. Parin sadan metrin matka lämpimässä järvivedessä ei olisi vaatinut märkäpukua, mutta ihan kokeilumielessä sitä halusin käyttää. Ei niinkään uinnin vaan vaihdon takia... Vaihdossa menikin aikaa ehkä puoli minuuttia enemmän kuin kilpakumppaneilla. Tällaisella matkalla en jatkossa taida pukua käyttää, mutta pidemmillä matkoilla siitä on varmasti apua.
Jos uinnissa oli hieman ruuhkaa, niin pyöräilyosuudella sain ajaa yksin koko matkan. Järjestäjän tietojen mukaan aikaa 11 km matkaan kului 23,55. Siinä on tietysti mukana varusteiden vaihto ja siirtyminen pyörää taluttaen rannasta asfaltille ja takaisin (noin 100m suunta). Yritin pitää reipasta vauhtia, mutta en saanut pyöräilyosuuden kärjessä vaihtoon tullutta työkaveriani kiinni...
Ohitus onnistui sen sijaan juoksuosuudella. Pelkäsin hieman ettei mehut riitä enää juoksulenkille, mutta yllättävän hyvin jalka liikkui. Alussa asento tuntui jotenkin istuvalta, mutta nopeasti normaali askellus löytyi. Juoksussakaan ei viimeistä vaihdetta löytynyt, mutta sain olosuhteisiin nähden kelpo ajan 17.33. Matkalla ohitin työkaverini ja minut ohitettiin kerran. En tiennyt sijoituksista mitään, ennen kuin vasta juoksun kääntöpaikalla, jolloin huomasin olevani toisena. Mitalisija heti avauskisassa kiinnosti sen verran, että päätin jaksaa loppuun saakka. Maalilinjalla 45 minuutin aikana muodostunut tuska ja väsymys muuttuivat onnistumisen iloksi ja tiesin löytäneeni uuden hienon tavan kiusata itseäni!
Hyvä fiilis vain parani kun pääsimme porukalla kisan jälkeen saunomaan ja takaisin järveen pulikoimaan. Munkkikahvien ja palkinnon jaon jälkeen oli kiva suunnistaa kotiin. Euforian hieman laskettua huomasin taas aiemmin päivällä tulleet kolhut ja revähdykset... Ihme etteivät ne haitanneet tätä kisaa. Niiden hoitamisessa meni reilut kaksi viikkoa, mutta olipahan hyvin aikaa selailla netistä harjoitusohjelmia ja katsella videoita mm. Havaijin Ironmankilpailuista, sekä Joroisten Finntriathlonista. Jälkimmäiseen aion osallistua ensi vuonna, Havaijille tuskin koskaan... Ironman eli täysi matka olisi hieno tavoite, mutta en laita sitä vielä ToDo-listalle. Mietitään asiaa Joroisten jälkeen.
Keväällä alkaa treeni triathlonhaaste.fi/ sivuston ohjeiden mukaisesti. Sitä ennen ohjelmassa on vielä mm. Amsterdamin marathon lokakuussa 2013. Siitä ja muista projekteista lisää tuonnempana!
