Nokka kohti Damia!

Vaikka koko syksyn olen maratonia odottanut, niin nyt tuntuu että h-hetki pääsi sittenkin yllättämään minut.. Kaikkien työ- ja arkikiireiden keskellä en ole lähtövalmisteluihin ehtinyt ajatustakaan uhrata vasta kun tänään. Renkaiden vaihtoa, vaatteiden pesua ja kauppareissuja onkin nyt riittänyt koko illaksi ja fiilis on jo nyt sellainen, kuin normaalisti vasta maratonin jälkeen. 

Nyt pitäisi kuitenkin olla valmista.. Lenkkarit, sykemittari, passi, teipit ja juoksukuteet on sullottu käsimatkatavaralaukkuun muiden vaatteiden kanssa. Geelit, suola ja kuntopöly on pienissä pussukoissa (jäävät varmaan kyllä jäävät tulliin.. Sen verran epäilyttäviltä nyssäköitä) jne. Kuntojuomaa onkin tullut lipitettyä jo pari päivää, mutta muuten tankkaus on ollut melko vähäistä. 

Aamulla olisi tarkoitus lähteä varhain kohti Helsinki-Vantaata ja siitä edelleen KLM:n siivin kohti Schipolia... Toivotaan ettei orastava kutina kurkussa ei äidy kivuksi, vaan saisin juosta sunnuntaina terveenä ja hyvävoimaisena... "Toivossa on hyvä elää", sanoi lapamato.

Om terug te keren naar de kwestie.. On hollantia ja tarkoittaa ehkä että: palataan asiaan!