Juttu on julkaistu Tulitaistelija-lehden joulunumerossa (3-4/2020). Kyseessä oli palomiesten oma lehti, jonka ensimmäinen joulunumero julkaistiin jo vuonna 1964. Tämän vuoden 2020 tuplanumeron myötä lehden julkaisu jää tauolle. Kiitokset omasta puolestani toimitukselle lehden ja palomiesten eteen tekemästänne työstä ja hyvästä yhteistyöstä.
Ennen koiralta loppuu kusi, kuin palomiehiltä ideat
Voitin muutama vuosi sitten Palosuojelurahaston innovaatiokilpailun Puomiksi ristimälläni keksinnöllä. Laite koostuu teleskooppivarresta, isoista pihdeistä, vedenkestävästä kamerasta sekä näytöstä ja kuvansiirtojärjestelmästä. Ajatus oli, että vesipelastustehtävillä tällä Puomilla voitaisiin tutkia esimerkiksi laiturinalustoja sillä aikaa, kun sukeltaja tekee sektorietsintää ulompana. No ei sillä yhtään kroppaa ole vielä poimittu, mutta sitäkin enemmän veteen pudonneita työkaluja, avaimia ja viimeksi työkaverin purjeveneen tuulimittari.
Tekemäni keksinnön juuret juontavat vuoteen 2012. Silloin Raumalla eräänä lokakuisena pakkasaamuna hukkui pienvenesatamaan venettään tarkastamassa ollut mies. Omaiset olivat aikansa odotelleet häntä takaisin aamulenkiltä, mutta kun miestä ei kuulunut, he lähtivät etsimään. Laiturilta löytyi vain perheen koira, joka oli kytketty remmistään veneen kiinnityslenkkiin. Huonoista lähtökohdista huolimatta tästä käynnistyi pelastustehtävä, joka pian muuttui etsintätehtäväksi. Pelastuslaitos, poliisi, rajaviranomaiset ja vapaaehtoiset etsivät hukkunutta lopulta yhteensä kolme viikkoa. Mies löytyi viimein laiturin alta rannan tuntumasta melko läheltä oletettua hukkumispaikkaa.
En itse osallistunut etsintään, mutta tuo tapaus sai minut miettimään, että miten pelastuslaitosten suorittamaa vedenalaista etsintää voitaisiin tehostaa. Piirtelin suunnitelmia ja mietin eri tekniikoita. Mietin viistokaikuluotausta, erilaisia koukkuja, haaveja ja kahvoja. Ideointi tapahtui töissä, lenkillä ja milloin missäkin. Keksintö ei ollut mikään hehkulampun välähdyksen omainen yksittäinen hetki, vaan ajatus hautui alitajunnassa käytännössä noin kolme vuotta. Lopulta ensimmäinen ratkaisu löytyi, kun yhdistin GoPro-kameran, käärmepihdit ja sukelluslampun toisiinsa. Vakuutuin ideasta niin vankasti, että päätin osallistua sillä palosuojelurahaston innovaatiokilpailuun.
Palkitsemisen jälkeen keksintöön kohdistui paljon huomiota. Oli keskusteluita, kahvitarjoilua, muistamisia ja haastatteluita. Esittelin Puomia lehdissä, TV:ssä, radiossa. Puhuin innovaatioista messuilla ja jopa yliopiston luennoilla. Monet onnittelivat, mutta monet totesivat myös, että onhan tuo keksintö, mutta niin yksinkertainen, että miksi sitä ei ole tehty aikaisemmin? Kuulin myös sellaisenkin lauseen, että kyllähän tuollaisen olisi voinut tehdä kuka tahansa.
Aivan oikeassa olivatkin. Innovaatioiden alku voi olla aivan tavallisten ihmisten arkisessa ideoinnissa ja jokapäiväisten haasteiden ratkomisessa. Innovaatiot voivat pohjautuvat luovuuteen, osaamiseen, innostukseen, mielenkiintoon, ongelmiin, sattumiin, aiempien innovaatioiden yhdistelyyn tai niiden parantamiseen. Innovaatiot synnyttävät usein myös uusia innovaatioita. Historia on täynnä mielenkiintoisia tarinoita keksinnöistä. Monet näistä keksinnöistä ovat syntyneet näennäisesti sattumalta, on yhteistä niille on se, että yleensä on kuitenkin oltu kehittämässä jotain. Penisilliini, kumin vulkanointi ja Viagra ovat hyviä esimerkkejä niistä tapauksista, kun on kehitetty jotain, mutta onkin saatu jotain muuta… paljon parempaa!
Gutenbergin kirjapaino on klassinen esimerkki yhdistelevästä innovaatiosta. Jokainen keksinnön ratkaiseva osa eli irtokirjakkeet, muste, paperi ja itse painokin oli kehitetty aiemmin erikseen. Irtokirjakkeet oli itse asiassa keksitty Kiinassa jopa 400 vuotta aiemmin, mutta niitä käytettiin vain yksi kerrallaan naputtelemalla. Gutenbergin nerous ei ollutkaan uuden teknologian luomista tyhjästä, vaan kypsän teknologian lainaamista kokonaan toiselta alalta ja sen hyödyntämistä toisessa maailmassa.
Itse Alfred Nobelkaan ei kehittänyt nitroglyseriinia eikä nitroselluloosaa, vaan hän keksi menetelmän, miten nämä äärimmäisen räjähdysherkät aineet saatiin sahanpuruun ja piimaahan sekoitettuna paketoitua rasvapaperiin. Lopputulosta kutsutaan yhä dynamiitiksi. Nobelin keksintö olikin hyvä esimerkki aiempien innovaatioiden parantelusta.
Vaikka innovaatioihin johtavia tapoja ja syitä on paljon, niin aina keskiössä on innovaation tekijä eli keksijä. Julkiset julistukset innovaatioiden merkityksestä ovat yleviä, mutta ne ei itsessään vielä lopulta saa aikaan yhtään innovaatiota. Jonkun ne keksinnöt täytyy tehdä. Ja kuka muu olisi parempi tekemään pelastusalan innovaatioita, kuin pelastusalan ammattilaiset. Keikoilla ja muilla työtehtävillä vastaan tulevat ongelmat houkuttelevat luomaan ratkaisuja ja monenlaisia ratkaisuja löytyykin paloautojen ja ambulanssien hyllyiltä ja asemien varastoista. Osa näistä on saanut julkisuuttakin, kuten Helsingin pelastuslaitoksella kehitelty erikoistyökalu, jonka avulla pystytään turvallisesti poistamaan kiinni juuttuneita penisrenkaita.
Kannustan jokaista aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti kehittämään tehokkaampia ja turvallisempia laitteita, toimintatapoja ja työmenetelmiä. Oikein hyvällä keksinnöllä voi parhaimmillaan päästä myös tienaamaan. Peniksiin liittyvän erikoistyökalun markkinat ovat rajalliset (rajoittunee Suomessa lähinnä kehä kolmosen sisälle), mutta esimerkiksi turvakanyylin (joka olisi hyvin voitu keksiä myös palokunnassa) kaltaisella keksinnöllä voi helposti turvata eläkepäivänsä. Ideoita meiltä löytyy – vanhan sanonnan mukaan ennen koiralta loppuu kusi, kuin palomieheltä konstit.
Takuuvarmaa keksijän polkua luovuudesta menestykseen ei ole olemassa. Se reitti piirretään yleensä aina vasta jälkikäteen. Matka on eksyilyä, onnekkuutta, sattumaa. Ja vaikka polku ei milloinkaan johtaisi menestykseen, niin siitä huolimatta matka voi olla mielenkiintoinen.
@Puolipolvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti