Painot paikoilleen punttisalilla!

Blogia perustaessani taisin luvata, että kirjoitan tänne juttuja paitsi liikunnasta niin myös käsitöistä.. Käsityöt ja piirtäminen ovat liikunnan lisäksi minun suurimmat intohimon kohteet - harrastusten saralla. Käsitöiden tekemistä ja alan opettamista olen opiskellutkin yliopistossa 5 vuotta, mutta ammattia siitä ei minulle tullut ja hyvä niin.. Pysyköön harrastukset harrastuksena ja työ työnä :) Opettajan työtä pääsen kyllä harjoittamaan ihan riittävästi, vaikka en "Höylä Soikkelina" toimikaan.

Nyt siis pieni käsityöaiheinen juttu, joka tosin liittyy läheisesti myös liikuntaan - tällä kertaa salitreenaamiseen. Myöhemmin seuraa varmasti asiaa muistakin käsityöaiheista: esim. lankatekniikoista, puun taivuttamisesta, koristeveistosta, puukon taonnasta, leipomisesta ja fillareiden tuunaamisesta!

Meillä on paloasemalle rakennettuna varsin kelvollinen punttisali. Sieltä löytyy nykyään välineet monipuoliseen kunnon ylläpitämiseen. Ja kyllä.. saamme treenata salilla työvuoron aikana ja itseasiassa on syytäkin. Savu-, kemikaali- ja vesisukellustehtävät edellyttävät pelastussukellusohjeen mukaisesti tehtävän suorittajalta lihaskuntoluokkaa Hyvä ja lihaskuntotestit (samoin kuin aerobisen kunnon testit) tehdään vuosittain. Voidaan ajatella että kroppa on palomiehen työkalu ja tästä työkalusta on syytä pitää hyvää huolta. Treenaaminen työvuorossa ei siis ole vain hauskanpitoa, vaan työkunnosta huolehtimista.

No.. kun punttisalilla treenataan joka päivä vuoden ympäri, on melkoinen haaste saada paikat pysymään siistinä. Perussääntömme on, että tankoihin ei jätetä levypainoja ja käsipainot ja muut treenivälineet laitetaan paikalle aina käytön jälkeen. Homma toimii kyllä hyvin, jos kaikille tavaroille vain on paikka. Keväällä kun salille hommattiin uusia kahvakuulia ja käsipainoja ei kaikille tavaroille enää ollutkaan paikkaa. Tai paikka oli, mutta se oli turhan epämääräinen.. Siellä ne kahvakuulat ja käsipainot lojuivat kasassa yhdessä salin nurkassa ja tilanne kaipasi kipeästi ratkaisua.

Lihaskuntovalmentajamme ja kuntosalin ylin bosse Tapsuli määräsi minut yhden miehen työryhmään ratkaisemaan tämän säilytysongelman ja tässä kohdassa astui käsityö ja ongelmanratkaisu mukaan kuvioihin. Käsityökasvatustieteellisin (Craft Science) termein kuvailtuna homma lähti käyntiin siten, että tarkastelin ja samalla myös määrittelin ongelmaa teoreettisella tasolla erittäin huolellisesti. Tämän tarkastelun pohjalta sain määriteltyä tuotteille eksistenssiehdot. Eksistenssiehtojen pohjalta oli puolestaan helppo kirjoittaa laatutavoitteisto eli tuotekriteerit. Käytännössä siis muodostin eräänlaisen laatutavoiteteoreeman, jonka paikkansa pitävyyden testaamiseksi oli tuotettava kriteereiden mukainen testiväline. Laatutavoitteiston ohjaamana aloitin testivälineen eli tässä tapauksessa formaaleiden tuotteiden suunnittelun ja valmistuksen. On mainittava että näiden protyyppien valmistamisessa kohtasin tiettyjä materiaalin saantiin liittyviä rajoitteita, joten tahtomattani päädyin, sinänsä kyllä kannatettavaan ja ekologiseen, kierrätysmateriaalien käyttöön. Jälkeenpäin muokkasin tuotekriteereitä siten, että ekologista arvoista ja edullisesta hinnasta tuli suunnittelun keskeisimpiä lähtökohtia - näppärää, eikö totta? ;)

Aikaisemmalta käyttöfunktioltaan veneenmastona toiminut teräsputki sai uuden elämän käsipainotelineen runkoputkena. Kahvakuulien hallintaan valitsin letkunpesupöydän pohjavanerista yli jääneen kaistaleen..

Kraaps...! Nyt alkaa tulla ihottumaa siinä määrin, että palataan taas yliopistojargonista palomieskieleen... Aluksi tarkoituksena oli rakentaa kahvakuulille todellinen teline/penkki. Totesin kuitenkin, että koska kuulat on säilytettävä peilin edessä, on parempi jos ne säilytetään maan tasossa. Näin sekä peili, että peilikuva säilyvät kokonaisina. Päädyin yksinkertaisesti leikkamaan vaneriin kuviosahalla symmetrisiä reikiä tasavälein. Käytännössä vaneri ei tässä mallissa edes koske kahvakuuliin, mutta ongelma tuli ratkaistua.. Jokaisella kuulalla on nyt oma paikka, johon se voidaan käytön jälkeen palauttaa! Yksinkertainen on usein kaunista.. Ja helppoa :)

- Ensimmäinen ongelma - Chek!

"Kahvakuulateline"

Käsipainotelineelle oli materiaalirajoitusten lisäksi myös tilarajoitus. Lattiapinta-alaa ei ollut juuri käytössä, joten teline piti rakentaa pystysuunnassa. Sattumalta romukopasta löytynyt paatin masto toimi telineen aihiona. Leikkasin teräsputkeen tasaisin välein kannatustangoille poikittaiset "viillot". Näihin aukkoihin hitsasin määrämittaisiksi leikattuja tankoja (halkaisija muistaakseni 12mm) putken molemmin puolin. Haastellisinta oli saada tangot saman suuntaisiksi ja "haarukka" sopivaksi käsipainon kahvaan nähden.. Kaikki meni kuitenkin kertahitsauksella, eikä yhtään saumaa tarvinnut leikata auki. Lopuksi hitsasin keksinnön yläpäähän lattaraudat kiinnitys/tukipisteiksi seinään. Alapäässä oli valmiiksi pyöreä levy jonka läpi telineen sai ruuvattua lattiaan. Maalia pintaan, pultit kiinni seinään ja painot paikalleen.  Tulos muistuttaa etäisesti joulukuusta, mutta kantaa toivottavasti oksansa vielä loppiaisenkin yli - kastelematta! Ainoa asia mikä tässä harmittaa, on hieman kehnot hitsaussäädöt osassa saumoista. Mutta muistanpahan (ehkä) jatkossa muuttaa virran ja langansyötön materiaalin vahvuuden muuttuessa.

- Toinen ongelma - Chek!

 

Käsipainojoulukuusi (made in Finland)

Hommahan ei tieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna ole kuitenkaan valmis. Tästä alkaa prototyyppien testijakso ja aineistoa kerätään käsityökasvatuksen tutkimukselle hieman poikkeuksellisin, etnograafisen tutkimusperinteelle tyypillisin tiedonhankintamenetelmin tuotteen käyttöympäristössä. Tutkijana pyrin empaattiseen ja kohderyhmän toimintaan intensiivisesti osallistuvaan lähestymistapaan. Tutkimuksen tuloksia tulen arvioimaan erilaisilla laadullisilla analyysimenetelmillä. Alustavan arvioni mukaan laatutavoitteiden ohjausvoima tullaan kuitenkin toteamaan riittäväksi ja laatutavoiteteoreema voitaneenkin tulevaisuudessa vahvistaa laatutavoiteteoriaksi.

Että sellaista.. ;)