Palohenkilöstön SM-suunnistus Nastolassa 2013

Pahoitteluni Sinulle, jos olet odotellut lupaamaani tarinaa toisesta Nastolan keikasta.. Kirjoittelen näitä tarinoita aina työvuoroissa iltaisin/öisin päiväpalvelun jälkeen - jos aikaa on. Nyt aikaa ei ole ollut, sillä viimeiset vuorot olen ollut komennettuna ambulanssiin, jolloin ei yleensä tarvitse juuri asemalla homehtua. Tänään kannan nostolavayksikön Virveä, joka piippailee hieman harvemmin. Toivoa siis sopii, että saan nyt kirjoittaa tämän tekstin rauhassa :)

Olen harrastellut suunnistusta nyt noin puolentoista vuoden ajan. Päädyin lajin pariin toissa keväänä, kun Rauman Seudun Poliisiurheilijat (RASPU) ilmoittivat meille pelastuslaitoksen miehille, että poliisien suunnistusjoukkueessa voisi olla mahdollista päästä osallistumaan perinteikkääseen Jukolan viestiin ankkuriosuudelle.. Epäröin aluksi hieman, sillä minulla ei juuri ollut aiempaa kokemusta suunnistamisesta - juoksukunnon puolesta en niinkään ollut huolissani. Joukkueen johtajan mukaan suunnistustaidottomuus ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä taitoja ehtisi kyllä kartuttaa kevään aikana kuntorasteilla. Siitä aloitin kuntosuunnistusharrastuksen, joka on jatkunut säännöllisen epäsäännöllisenä tähän päivään saakka. 

Tänä kesänä ei Jukolaan päästy, mutta kuntorasteilla olen käynyt muutaman viikon välein. Pientä kehittymistäkin on ollut havaittavissa.. Pummeja toki tulee vielä lähes joka kierroksella, mutta hiljalleen olen oppinut hahmottamaan karttapiirroksen ja luonnon välisen yhteyden. Polkujen ja kivien lisäksi kartalta alkaa hahmottumaan korkeuskäyrät, kuviorajat, tiheiköt, hidastavat maapohjat, avokalliot jne. Voin myös selkeillä osuuksilla luoda jo ajatuksen seuraavalle rastivälille, jolloin leimaamisen jälkeen on mahdollista jatkaa suoraan matkaa pysähtymättä lukemaan karttaa. Tätä tosin sattuu vielä harvoin, mutta nämä pienet kehittymisen merkit ilahduttavat.. Samalla lisääntyy motivaatio ja vähenee suoritukseen käytetty aika! Aluksi tavoitteena oli vain löytää kaikki rastit ja lisäksi päästä vielä ehjänä kotiin radalta. Nyttemmin olen jo alkanut vertailemaan sijoituksia ja analysoimaan reittivalintojen vaikutusta rastivälin sijoituksiin. Kuntorasteilla on muuten todella hyvät tulospalvelut. Aina saman päivän iltana löytyy netistä kirjattuna väliajat (emit-leimausten perusteell) ja sijoitukset rastikohtaisesti. Niitä kun vertailee Sport Trackerin tai Endomondon GPS-reitteihin, niin saa kyllä selvän kuvan siitä mikä on mennyt huonosti ja mikä hyvin huonosti.. Kyllä tekniikka on hienoa!

Tässä suunnistusinnon puuskassa lupauduin kaverini ehdotuksesta mukaan myös tämän vuotisiin vakinaisen pelastushenkilöstön SM-kisoihin. Brankkarit kilpailevat useissa lajeissa vuosittain ja mm. aiemmin tänä kesänä olimme itsekin jalkapalloturnauksen järjestelyvuorossa. Suomessa palohenkilöstön kilpaurheilutoiminnan kattojärjestönä toimii SOPU. Vaikka kisoissa onkin SM-status, niin kilpailijoiden taso vaihtelee aina kovasti... Mukana on usein kansallisia/kansainvälisiäkin huippuja, mutta joukkoon mahtuu myös harrastelijat. Uintikisoissa saattaa viereisellä radalla polskia Jere Hård ja näissä suunnistuskisoissakin yleisen sarjan kullan pokkasi pyöräsuunnistuksen moninkertainen maailmanmestari Mika Tervala. Huhujen mukaan palomiesten kisoissa on vanhoina hyvinä aikoina tehty myös maailmanennätyksiäkin - En tiedä missä ja milloin, mutta mahdollista se kyllä on.

Niin.. Piti kirjoittaa suunnistuskisoista, mutta tapani mukaan jaarittelen taustoista. Tämän vuoden tapahtumasta kuitenkin vielä jotain..  Sen verran olemme aamu-unisia, että matkustimme "kisakylään" jo edellisenä iltana - Valitsimme mieluummin hotelliyön, kuin herätyksen ennen porsaanpieremää! Saunomisten ja ruhtinaallisten yöunien jälkeen nautimme monipuolisen ja tukevan aamupalan Pajulahden urheiluopiston ruokalassa. Tämänkin jälkeen jäi vielä hyvin aikaa ulkoiluun ja kisoihin valmistautumiseen. Hyvissä ajoin siirryimme urheilu- ja jäähallin parkkipaikalle, johon valui pikkuhiljaa virkaveljiä ja -naisia Suomen pelastuslaitoksista. Varusteiden vaihdon, lähtöselvitysten, alkulämmittelyn ja ryhmäkuvien jälkeen alettiin kilpailijoita lähettämään radalle väliaikalähdöillä. Kartat poimittiin lähtöleimauksen yhteydessä saavista, joten reittisuunnitelmatkin oli tehtävä vasta matkaanlähdön jälkeen, aivan kuten Jukolassa. Miesten yleisessä sarjassa ja M-35 sarjassa suunnistettiin samaa n. 7,1 km rataa, jossa rasteja oli yhteensä 13
kappaletta. Tapahtuman järjestäjänä muuten toimi Päijät-Hämeen pelastuslaitos yhdessä Nastolan Terän kanssa. Vaikka kaikki ilmoittautuneet eivät mukaan päässeetkään, niin starttipaikalle kerääntyi yhteendä yli 60 suunnistajaa! 

Palo Sm-2013 suunnistuskartta, Nastola

Sama reitti Sport Trackerilla tallennettuna

Päästyäni matkaan etsin kartasta ensin lähtöpaikan ja ykkösrastin. Päätin ottaa varman päälle ja juosta sinne pääosin kuntopolkua pitkin. Aloitin kohtalaisella vauhdilla ja jo kolmen sadan metrin jälkeen sainkin ensimmäisen kilpatoverin kiinni. Jatkoin matkaa eteenpäin ja toveri lyöttäytyi mukaan.. Alussa tekemäni suunnitelman perusteella nousin tiheikön laidasta kohti 1-rastia. En tiedä oliko syynä hermostuneisuus, vai vuodesta 2007 (kartan painatusvuosi) muuttuneet tiheiköt, mutta tuloksena oli kuitenkin kunnon pummi heti alkuun. Menin/menimme rastin ohi oikealta ja etsimiseen tuhraantui aikaa vähintään 5 minuuttia. Todella surkea alku, mutta ei sitä auttanut jäädä murehtimaan. Seuraava rasti löytyi jo hyvin (taas polkujen kautta varmistellen) ja sitä seuraava. 6-7 välillä alkoi jo tuntua siltä että homma toimii hienosti.. ja toimihan se. Ensimmäisen pummin ansiosta aloin katsomaan määritteistä myös rastin sijainnin karttamerkin suhteen. Useimmiten ne eivät näy tulosuuntaan ja siksi vauhdin hidastaminen ja silmien terästäminen on rastille tullessa paikallaan.
Rastinotot menivät kisassa pääsääntöisesti oikein hyvin. 1. rastin lisäksi vain rastilla 12 oli hieman vaikeuksia rastin bongaamisessa. Silloinkin karttapiste oli sinänsä helppo, suuri kivi, mutta jotenkin se vain oli puiden ja pensaiden katveessa. Onneksi silloin tuli avuksi koko matkan minua seuraillut kilpakumppani, joka löysi rastin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Muuten en hänestä juuri hyötynyt.. 4. rastilla kyllä kysyin, mitä hän piti parhaana reittivaihtoehtona. Osoittautui kuitenkin että hän luuli meidän olevan kokonaan toisella rastivälillä, joten jätin kyselyt sikseen ja päätin silloin jatkaa omaa suunnistamista. Omat reittivalinnat onnistuivatkin mielestäni hyvin, enkä jälkeenpäinkään ajatellen valitsisi muita reittejä. No, ehkä viimeiselle rastille olisi voinut suunnistaa suoraan metsäkaistaleen läpi. Siellä kuulemma kulki ihan juostava polkukin, jota en vain kartasta ollut huomannut.

Kokonaisuudessaan suunnistin mielestäni normaaliin tasooni ja kokemukseeni nähden erittäin hyvin. Ennen lähtöä totesin, että alle 1:30 suoritus olisi minulle voitto, joten loppuaika 1:23,23 oli enemmän kuin tyydyttävä. 1. rastin megapummi oli vain reality slap to my face - muistutus siitä suunnistuksessa on pysyttävä aina hereillä! Koko porukan tulokset ja myös väliajat on luettavissa Nastolan terän sivuilta. Sijoitukseni yleisessä sarjassa oli 7/10.. Kaverillani oli kotiintuomisina M35-sarjan hopeamitali!! Ilman megapummia ykkösrastilla omasijoitukseni olisi voinut olla pari pykälääkin korkeampi, mutta turha siitä on tässä länkyttää.. Jos haluaa olla parempi, pitää suunnistaa paremmin.. Ensi vuonna on taas mahdollisuus lähteä parantelemaan sijoituksia brankkareiden orienteering-kisoihin Paraisille. Hoppas vi kan treffas då!

Rastilukko ja Suomen maajoukkue edustettuina.. (Ostin Finland paidan Valio Jukolan Intersportista.. Kuntorastrilla sillä saa respectiä ja seuraajia. Ne tosin molemmat haihtuvat aina ensimmäisten pummien myötä :)