Syksyllä Amsterdamin maratonmatkalta kotiin ajellessamme pohdiskelimme kaverini kanssa, että "äijäreissut" ovat kyllä parasta mitä kuvitella saattaa. Koti-ikävän jo hieman vaivatessa jatkoimme kuitenkin heti sivulauseessa, että olisihan se mukava päästä joskus matkustelemaan myös vaimojen kanssa. Siinä ajomatkan aikana muotoutuikin alustava suunnitelma keväällä järjestettävästä reissusta, joka järjestetään sekä naisten että treenin ehdoilla... Ideointivaiheessa oli kyllä selvää että yhtälö hankala, mutta ei välttämättä mahdoton.
Ideat johtivat suunnitelmiin.. Tai no, ei meillä mitään tarkkoja suunnitelmia ollut, mutta järjestimme kuitenkin työ- ja lastenhoitoasiat siten, että pääsisimme lähtemään viikoksi lomalle. Kohdetta emme ehtineet sopia ajoissa, joten päätimme jättää varaamisen kuuluisaan "viimetippaan". Se oli kyllä huono ratkaisu, sillä Internet ei suinkaan pursunnut halpoja äkkilähtöjä neljän hengen porukalle kaksi päivää ennen matkaa. Reissuun piti kuitenkin päästä, joten Euroopan sääkarttojen ja vapaiden lentopaikkojen perusteella kohteeksemme valikoitui Espanjan koillisrannikolla, Costa Bravalla sijaitseva Lloret de Mar. Pian matkan varaamisen ja maksamisen jälkeen lensimmekin jo Frankfurtin kautta kohti Barcelonaa. Pari sämpylää mahassa ja yhdet kahvit sylissä myöhemmin olimme El Pratin kentällä hieman ennen keskiyötä. Kello taisi kuitenkin olla jo melkein kolme, ennen kuin erinäisten bussimatkojen jälkeen kirjauduimme sisään hotellille. Hotelli ei lunastanut kaikkia neljän tähden odotuksia, mutta kovasta sängystä huolimatta uni maistui koko porukalle. Aamulla totesimme että näkösuojan seinät kyllä tarjoavat, mutta äänen eristyksen suhteen oli toivomisen varaan. Meillä oli vierekkäiset huoneet, joten seinän läpi keskustelellen sovimme lähtevämme syömään.
Aamupalan jälkeen kipaisimme ulos aurinkoon ja aloitimme tutustumisen kaupunkiin. Ensimmäisenä kohteena oli hotellin takapihalla oleva hautausmaa.. Kuulostaa ehkä spookyltä, mutta ei siinä mitään synkkää ollut. Sieltä löytyi tosi hienoja hautakappeleita ja erillisten kivien sijasta kuolleilla oli omat kolot isoissa muureissa. Nimitaulujen alle oli kerätty monenlaista sälää, kuvista ja kukkasista lähtien. Pian jatkoimme matkaa kaupunkiin ja tietysti meren rantaan, jossa totesimme ettei turisteja ollut paikalla juuri yhtään, mutta espanjalaisia sitäkin enemmän. He olivat tulleet viettämään ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä viikonloppua mukavaan merimaisemaan.
Etukäteen olimme netistä katsoneet että Barcalla olisi La Ligan peli sunnuntai-iltana FC Osasunaa vastaan. Päätimme herrasmiehinä tietysti tarjota vaimoillemme tällaisen kulttuurielämyksen. Hotellilla mainostettiin Costa Bravalta oli järjestettävää pakettimatkaa Camp Noulle, mutta sen ostaminen ei kuitenkaan enää onnistunutkaan, koska varaukset olisi pitänyt kuulemma tehdä jo päivää aiemmin. Netistä yritimme vielä epätoivoisesti löytää paikkoja peliin, mutta vierekkäisten paikkojen saaminen stadionilta olisi syönyt koko reissubudjetin, joten potkupallon seuraaminen piti jättää toiseen kertaan. Naiset eivät olleet yhtään pahoillaan, mutta meitä hieman harmitti. Harmitus lientyi kuitenkin illan lenkin aikana: kävimme juoksemassa rauhallisen, mutta mäkivoitteisen 14,31 km lenkin läheisillä asuinalueilla, rannalla sekä kaupungissa kierrellen.
 |
| Iltalenkillä ilta-auringossa |
 |
| Kuva vaellusreitin varrelta |
Lomafiilis löytyi nopeasti ja stressin aiheet olivat kaukana kotisuomessa. Kun kuukausitolkulla on tuijottanut kalenterista minuuttiaikataulua, oli mukava tunne kun ei ollut pakko tehdä yhtään mitään. Pääasiassa touhusimmekin fiiliksen mukaan ilman isompia suunnitelmia ja menimme sinne mihin nenä sattui näyttämään. Vuorokauden tärkeät asiat olivat ruoka, lepo ja lenkki.. Ja kun ne päivättäin hoidettiin oikein huolellisesti, ei paljon muuta tekemistä tarvinnutkaa keksiä. En nyt lähde tässä viikon jokaista tapahtumaa erikseen kuvailemaan, mutta uskon että aluksi mainitsemani "erittäin hankala yhtälö" tuli ratkaistua kohtuullisesti. Me pääsimme treenaamaan ja vaimot vaikuttivat tyytyväisiltä.. Ihan kevyttä nalkutusta taisi jossain vaiheessa kuulua, mutta sekin tuli hymyn kare suunpielessä.
Kaikinpuolin hyvään reissufiilikseen oli varmasti vaikutuksensa myös loistavalla kelillä. Aurinko paistoi joka päivä lämpötilan ollessa auringossa reilut 20 astetta. Varhain aamulla ja illalla auringon laskettua oli hieman viileämpää, mutta shortsit jalassa olisi pärjännyt koko reissun. Paikalliset tosin kulkivat vielä toppatakeissa ja pitivät meitä varmasti hulluina. Juoksulenkit vedimme varhain aamulla vaimojen jäädessä vielä nukkumaan ja/tai iltapäivällä ruoan laskeuduttua riittävästi ja välillä jopa yhdessä naisten kanssa. Itse juoksin reissun aikana yhteensä 7 lenkkiä, joista 2 oli kovia treenejä (1000 vedot tasaiseen nousuun ja 800 vedot radalla) ja yksi vähän pidempi (20km maastossa). Silloin kun emme juosseet, me kävelimme... Jalkapatikassa kiersimme mm. Lloret de Marin ja Barcelonan nähtävyydet, vaellusreitit ja nähtävyydet yhdessä koko porukan kanssa. Kun juoksukilometrejä kertyi su-pe aikana vähän reilu 80, niin kävelykilometreja tuli arvion (ja myös mittauksen) mukaan yhteensä noin 40 - eli melkoisesti. Tämän lisäksi vuokrasimme tiistaiksi maastopyörät, joilla ajoimme reilut 30 km metsäreittejä ja vuoristoteitä pitkin picnicille pohjoisen naapurikaupungin Tossa de Marin hiekkarannalle... Melkein voisin sanoa, että jos reissusta jokin asia pitäisi nostaa ykköseksi, se olisi juuri tämä maastopyöräretki. Reitti ei ollut ihan helppo, mutta siitä huolimatta kaikki vetivät sen kunnialla läpi. Maisemat olivat huikeita ja fiilis korkealla! Urheilusuorituksiin voidaan vielä laskea 2 km märkäpuku-uinti hotellin uima-altaalla... Ajatuksenani oli uida enemmänkin, mutta allas oli lyhyt enkä sitten viitsinyt yksin lähteä merelle polskimaan.
 |
| 4 x 1000 m tasainen nousu |
 |
| Uima-altaan pohjassa oli ikkunat, josta näkyi suoraan ruokasaliin.. |
 |
| Fillarit parkissa ja taustalla Tossa de Mar |
 |
| Helpompi pätkä pyöräretkellä.. Näitä teitäpitkin myös juostiin |
Matka sujui siis upeasti! Rahaa kyllä paloi paljon enemmän kuin suunnitelmissa oli, mutta se taisi olla välttämätöntä sen hankalan yhtälön ratkaisussa. Kelitkään eivät olisi voineet paljon paremmat olla.. Normaalisti tähän aikaan alueella on paljon kylmempää ja kun katsoin kotiin palattuamme Accuweatherin paikallissäätiedotetta alueelta, oli lämpötila tippunut lähelle jo kymmentä astetta ja alueelle annettiin varoituksia kovista sateista. Samalla Suomeen virtasi lämmintä ilmaa ja koko lomaviikon ajan täällä paukkuneet pakkaset saivat väistyä. Ei tuo säätilajuttu ollut silti pelkkää tuuria. Jos alueelle olisi luvattu kylmempää keliä, olisi kohde ollut varmasti joku toinen..
Pieni hässäkkä sentään paluumatkalla sattui.. Kuten tulomatkalla, niin palatessakin lennot lähtivät hieman hankalaan aikaan. Nyt hotellilta piti lähteä tilatulla kuljetuksella klo 02.00 yöllä, jotta ehtisimme kentälle ajoissa. Olin illalla vielä soittanut paikalliselle matkanjärjestäjälle ja varmistanut, että hakupaikka ja aika olivat paitsi meidän, niin myös kuskin tiedossa. Kaiken piti olla kunnossa, mutta bussia ei kuitenkaan yöllä alkanut kuulumaan. 45 minuuttia odoteltuamme päätin soittaa firman emergency-numeroon ja kysyä missä meille luvattu bussi viipyy. Uninen naisääni lupasi selvitti asiaa ja soittaa pian takaisin. Kohta hän soittikin ja pahoitellen lupasi että kuski on kymmenessä minuutissa hotellilla. 20 minuutin kuluttua nurkan takaa pihaan rämisteli pikkubussi jota ajoi iäkäs ja vatsakas kaveri. Vatsa ja rintaryijy paistoivat paljaina napittamatton paidan liepeiden lepattaessa avoimina. Oli tainnut tulla äkkilähtö sängystä meitä kuskaamaan... Kaasu pohjassa ajoimme seuraavan kaupungin laitamilla sijaitsevalle varikolle, jossa rintaryijymies hyppäsi pois ja tilalle astui seuraava, vielä hieman unisen mutta ennenkaikkea hermostuneen, näköinen kaveri. Hyvien unenlahjojen lisäksi hänellä oli onneksi myös lahjoja autonkuljettamiseen. Teimme ehkä nopeusennätyksen Costa Bravan ja Barcelonan välisellä n. 70 km matkalla ja ehdimme kuin ehdimmekin lentokoneeseen.
Illalla, reilu puoli vuorokautta lähdön jälkeen olimme vihdoin kotona. Tähtisadetikut sähisivät ja tervetuliasjulisteita oli liimailtu pitkin taloa. Vanhempi tyttö oli leiponut jopa kakun meille... Messi-paidat, laukut, viuhkat ja muut tuliaiset tekivät kauppansa ja nopeasti homma palasi kotona tuttuihin uomiinsa. Oli kiva olla reissussa, mutta hienoa oli palata myös mieli levänneenä kotiin. Vanhaa espanjalaista sananlaskua mukaillen: borta bra men hemma bäst!
 |
| Ensi vuonna uudestaan? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti