Eräässä kaupungin järjestämässä johtamiskoulutuksessa meitä pyydettiin piirtämään paperille aikajana ja kirjaamaan siihen oma työhistoria. Ruutupaperilla tehtävä oli helppo toteuttaa ruutu per vuosi taktiikalla. Janan alkupäähän muodostui pienipiirteisiä merkintöjä. Pari kesää keittiöapulaisena mummon työpaikalla, kesä kiviä latomassa Helsingin eteläsatamassa, ikkunoiden asennusta ja –pesua sekä muita pätkätöitä. Ensimmäinen pidempi viiva kertoi vuosista rakennushommissa ja loput merkinnät liittyivätkin sitten tavalla tai toisella pelastustoimeen. Ajattelin että olipa mukava harjoitus. Työhistoriaa paperille kirjatessa mieleen nousi lukuisia mukavia tilannekuvia erilaisista tehtävistä ja työkavereista.
Saimme jatkotehtävän. Nyt piti tarkastella aikajanaa uudelleen ja pohtia nouseeko eri tehtävistä mieleen sellaisia yksittäisiä asioita, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi työuran etenemiseen tai työntekijäidentiteetin rakentumiseen. Saattaa olla, että kouluttaja pyysi pohtimaan erityisesti esimiestyön vaikutuksia… En muista enää tarkasti, eikä sillä ole oikeastaan väliä. Sen kuitenkin muistan, kuinka nuo jo aiemmin muistiin piirtyneet tilannekuvat työn ääreltä alkoivat tarkentua. Vuosien varrelta nousi esiin muutama muisto, joissa työkavereiden tai pomon kanssa käyty keskustelu oli vaikuttanut positiivisesti itseluottamukseen, asenteisiin tai tavoitteisiin. Teille haluan jakaa näistä yhden – oman urani kannalta tärkeimmän.
Valmistuttuani Pelastusopistosta sain heti työpaikan Helsingin pelastuslaitokselta. Silloin oli työntekijän markkinat ja allekirjoitinkin ensimmäisen viranhoitomääräyksen jo ennen kuin olin kuitannut edes sammutuskamppeita. Varsinainen perehdytysjakso eli ”kalakukkokurssi” alkoi vasta myöhemmin, joten meidät undulaatit sijoitettiin ensimmäisiksi vuoroiksi työriviin palopuolelle ja muutamalle vanhemmalle kaverille annettiin tehtäväksi katsoa hieman perään. Minä sain mentorikseni Maukan, kaulaan asti tatuoidun kaljupään, jonka arvelin tekevän firaabelikeikkoja Yakuzan pyövelinä. Käytöksellään Maukka kuitenkin osoitti heti, että ulkomuodon perusteella ei kannata arvioida ihmisiä. Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen se, miten kärsivällisesti hän ohjasi minua uuteen ammattiini ja paloaseman tapoihin. Tämän hän teki samalle tasolle asettuen ja todeten, että samaa työtä tässä tehdään virkavuosista ja -asemasta riippumatta. Maukan rauhalliset sanat muokkasivat pysyvästi asenteitani ja ajatusmaailmaa. Uskon yhä siihen, että me teemme pelastusalalla työtä saman päämäärän eteen virkavuosista ja –asemasta riippumatta. Olen myös halunnut ottaa uudet työkaverit ystävällisesti vastaan ja pyrkinyt tuuppaamaan heitä työuralla oikeaan suuntaan.
Palomiehet Jarno ja Jyri Rauman paloasemalta |
Millaisia perhosen siiveniskuja sinä olet saanut urasi alussa tai sen käännekohdissa? Ja vielä tärkeämpi kysymys… Miten olet itse vaikuttanut tai voit vaikuttaa uusiin työtovereihin?
Mikko
ps. Jos luet tämän, niin kiitos vielä kerran esimerkistä Maukka… ja kahvat päälle.
Mentorointi
Kun kreikkalainen soturi Odysseus taisteli Troijan sodassa, hän uskoi poikansa hyvän ystävänsä Mentorin hoiviin, joka oli neuvonantaja ja suojelija kuninkaallisessa henkivartiossa. Sittemmin sana on alkanut tarkoittaa kokenutta ja luotettua neuvonantajaa. Mentorointi on taito: viisauden siirtämisen taito. Se on tapa, jolla yksilö oppii vanhemmalta ja viisaammalta, joka on kulkenut saman tien ja tietää, miten sen haasteista selvitään. Kuka tahansa voi olla mentori, kunhan hänellä on tarjottavanaan tietämystä sekä aikaa ja valmiutta sitoutua siihen. Aidosti erinomainen luontainen mentori on poikkeuksellinen ja korvaamaton henkilö. (monster.fi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti