Comboilua Vorssan suvi-illassa

Osallistuin ensimmäistä kertaa Forssan suvi-iltaan 14.6.2014. Suvi-ilta on ainakin minun mielikuvissani kovatasoisen kilpailun maineessa, sillä vuosittain sieltä on uutisoitu kovia suorituksia varsinkin puolimaratonilla. En tapahtuman historiaa kovin tarkasti tunne, enkä nyt ala tehdä sen tarkempaa tutkivaa journalismia, mutta ilmeisesti aika vastikään suvi-iltaan on alettu ottaa mukaan myös muita lajeja. Ainakin rullaluistelu on ollut lajina joinakin vuosina. Vuodesta 2013 ohjelmassa on ollut juoksun lisäksi myös pyöräily. 

Tarkoituksenani oli alun perin juosta Forssassa maraton, mutta suunnitelmat menivät uusiksi tyhmän harjoituksen vuoksi. Kävin nimittäin reilu viikko ennen kisaa kokeilemassa, miten juoksu sujuu uusilla Asicsin lenkkareilla ”triathlontyyliin” ilman sukkia. Juoksuhan sujui kyllä ihan hyvin… mutta jo 7 kilometrin jälkeen varpaat ja kantapäät olivat hiertyneet puhki. Ei hiertymissä mitään uutta ole – niitä on tullut ennenkin, mutta nyt vasemman jalan kantapään haava tulehtui. Jalka oli niin kipeä, että maratonhaaveet oli pakko haudata. Onneksi Forssan lajivalikoimasta löytyi sopiva vaihtoehto ja niin ilmoittauduin suvi-illan pitkään comboon, eli pyöräilyn (95 km) ja juoksun (21,1 km) yhdistelmään. Tästä saisi samalla hyvän yhdistelmäharjoituksen triathlonkisoja varten.

Ilmoittautuminen kävi netin kautta helposti, mutta hinta kyllä löi ällikällä… Ymmärrän kyllä että olin matkassa melko myöhään, mutta siitä huolimatta 105 e hinta tuntui suolaiselta. Järjestelykulujahan kaiketi syntyy esim. katujen sulkemisesta, huolloista, tilavuokrista jne. Mutta on niitä kuluja varmasti muuallakin ja esim. sellaisissa pikkukaupungeissa kuten Amsterdamissa, Tukholmassa ja Helsingissä olen päässyt kilpailemaan paljon halvemmalla (tosin niissä vain juosten). Mutta eihän se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Silti… kohtuullisuutta osallistumismaksuihin kiitos… ja hymiö.

Pyöräilyn startti oli aamupäivällä kello 11. Ajelimme hyvissä ajoin paikalle ja kävin noutamassa kisakeskuksesta (urheiluhalli) numerot. Mitalit ja osallistujapaitakin jaettiin samantien, mikä ehkä on logistisesti hyvä järjestely, mutta itse lunastaisin ne mieluummin vasta suorituksen jälkeen. Eihän karhuntaljaakaan pidä mennä myymään, ennen kuin karhu on kaadettu.

Aika-ajopyörän käyttö turvallisuussyistä kiellettyä, joten ajoin kilpailussa Focuksen Cyclocrossarillani. Se kulkee siinä missä mikä tahansa maantiekiiturikin, kunhan vaan renkaat ovat riittävän kapeat ja kovat. Nyt alla oli 23 milliset Shwalben luganot ja mitkä alkoivat kyllä olla aika kuluneet. Taskussa mukana varmuudeksi yksi varasisuri ja rengasrauda(muovit). Laskeskelin että energiaksi riittää geelit ja kaksi pullollista juotavaa. Keli oli sopivan viileä, mutta hieman kyllä tuulinen. Puin päälle lyhyen ja pitkän pyöräilypaidan, sekä henkselimallin housut ja kompressiosukat. Vaatetus oli sopiva, eikä missään vaiheessa matkaa ollut kylmä tai kuuma.

Yhteislähdön jälkeen seurasimme varsin reippaasti ajanutta johto-autoa kaupungin halki. Innostuksissani unohdin käynnistää kelloni startissa, mutta onneksi huomasin sen noin 10 minuutin ajon jälkeen. Ajoin pitkän letkan hännillä beesaillen vauhdin ollessa 32-35 km/h. Ryhmässä ajo tuntui pitkästä aikaa mukavalta ja ennen kaikkea tosi kevyeltä. Ajajien letka venyi varmaan 200 metrin mittaiseksi. Kärkiryhmän menosta oli vaikea tehdä mutkaisella tiellä havaintoja, mutta eipä minulla olisi kärkeen mitään asiaa ollutkaan. Tarkoituksena oli ajaa jalkoja juoksua varten säästellen koko matka, joten pysyttelin letkan hännillä. Pitkän letkan huono puoli on se, että pienissäkin mutkissa aiheutuu nopeasti valtavaa jojoilua. Häntäpäässä saa vuoroin kiihdyttää ja jarruttaa, jos meinaa pysyä pystyssä ja mukana. Letkassa on kuitenkin tärkeä pysyä mukana ja etäisyyttä edellä ajavaan ei kannata päästää venymään paria metriä pidemmäksi. Itse yritän ajaa noin puolen metrin sisällä ja samalla hieman sivussa edellä kulkevan takarenkaasta. Näin ehtii paremmin reagoimaan mahdollisiin vauhdinmuutoksiin.

Vaikka letkassa ajo tuntuikin kevyeltä, oli vauhti muutamille liikaa. Huomasin ensimmäisen katkeamisen onneksi ajoissa, eikä etäisyys karkaavaan matoon ollut vielä kasvanut kuin muutamaan kymmeneen metriin. Halusin pysyä mukana pääjoukossa, joten ohjasin heti sivuun ja reippaalla kiihdytyksellä karkuun päässyt letka kiinni. Ekan katkeamisen jälkeen opin tarkkailemana eturenkaan lisäksi jonoa vähän pidemmällekin ja matkan aikana jouduin repimään edellä karkuun päässeen joukon kiinni ainakin 5 kertaa. Tällainen kiriminen on tosi raskasta ja siinä todella huomaa jonossa ajamisen merkityksen. Heti kun jonon on saanut kiinni, polkeminen helpottuu ilmanvastuksen vähentyessä ja sykkeet palaavat normaaleihin lukemiin.

Onneksi ryhmässä riitti halukkaita vetureita, joten pystyin toteuttamaan omaa ”epäurheilijamaista taktiikkaa” beesailijana. Matka taittui kivasti ja ehdin pyöräilyn lomassa myös juttelemaan muiden kilpailijoiden kanssa. Varsin usein satuin rinnakkain erään kovakuntoisen näköisen pyöräilijän kanssa, joka polki Juoksija/Pyöräilijä/Triathlon –lehden trikoissa. Juttelimme ajaessamme niitä näitä ja kun jossain vaiheessa kysyin osallistuuko hän myös comboon, vastaus oli ettei tällä kerralla… vaikka hän kuulemma olikin hieman enemmän ”juoksumiehiä”. Keskustelun jatkuessa kävi ilmi myös kaverin nimi; Harri Hänninen… niinpä.. että sitten ”hieman” enemmän juoksumiehiä. Aika lievästi ilmaistu, jos puolikkaan ennätys on 1.02.00 ja maratonilla 2.11.58! Voisi sanoa että vaatimattomuus kaunistaa.. Onneksi en itsekään ryhtynyt pullistelemaan saavutuksillani.

Kerroin jo että tuuli oli kohtuullisen reipas, ja jos alkumatka ajettiin sivuvastaiseen, niin vimeinen 45 kilometriä tultiinkin sitten tuulivoimalla. Lopun kiihdytyksen ja aina vain nopeampaan ryhmään liittymisen ansiosta keskinopeuskin nousi yli 35 km/h. Maali 1 km –kyltin tullessa näkyviin olikin jo varaa lyödä loput paukut tiskiin ja kiihdyttää muutaman muun kaverin kanssa irtiottoon. Maalilinja ylitettiin kuntopyöräilytapahtumaan nähden varsin kilpailullisesti, mutta onneksi kaikki pysyivät pystyssä. Kello seis ja loppumatka takaisin kisakeskukseen maltillisesti. Virallinen pyöräilyn loppuaikani oli 2:39:32. Sijoituin sillä 26 pitkän comboilijan joukossa kuudenneksi. Kaikkien 195 pyöräilijän joukossa olin 33.

Pyöräilyn jälkeen oli reilu puolitoista tuntia aikaa löffäillä. Vaihdoin autossa vaatteet kuiviin ja kävimme vaimon kanssa kiertelemässä kisakeskuksessa. Paikalle oli tullut useita tuttuja maratoonareita ja aika kuluikin nopeasti kuulumisia vaihtaessa sekä vessajonoissa. Puoli tuntia ennen juoksun starttia lähdin tekemään verryttelyä. Vaikka olo olikin pyöräilyn jälkeen tosi freesi, niin yhtäkkiä juoksu tuntuikin sikaraskaalta. Hölkkäilin hieman ja tein kisavauhtisia kiihdytyksiä, mutta ei jalat kyllä omilta tuntuneet lämmittelyn jälkeenkään. Kävin taputtelemassa kympin juoksijat matkalle ja pian seisoin viivalla jo itsekin.

Puolimaratonin ja maratonin lähdöt tapahtuivat samaan aikaan, samalta kadulta kuin pyöräilykin aiemmin päivällä. Löysin nopeasti paikkani ryhmästä ja juoksu tuntui ainakin hieman paremmalta kuin alkuverryttelyssä. Ajattelin pitää juostessa noin neljän minuutin kilometrivauhtia ja se onnistuikin aika hyvin… ensimmäiset kymmenen kilometriä. Sen jälkeen vauhti alkoi hiipumaan hieman, eikä nesteetkään oikein tuntuneet imeytyvän. Jalat painoivat kuin lyijy, mutta yritin pitää niin hyvää vauhtia kuin suinkin mahdollista. Ensin mittari tipahti 4:15 vauhtiin, sitten 4:30, mutta matka eteni koko ajan. Kokemuksesta tiesin että eteenpäin kannattaa kuitenkin yrittää. Kipu ja tuska on väliaikaista, mutta keskeyttäminen ikuista! Muistan edelleenkin sen pettymyksen, minkä koin kun jouduin kerran jättämään Pirkan Hiihdon kesken puolessa matkassa… Enkä tosiaan halunnut kokea sitä uudelleen!

Matka taittui ja sain voimaa juomapisteistä, sekä taskussa olleesta suolapussista… ja tietysti matkan varrella kannustaneesta yleisöstä. Juoksun aikana ei pahemmin tullut mieleen hieroa tuttavuutta kenenkään kanssa, vaan keskityin vain pitämään vauhtia niin hyvänä kuin mahdollista. Matka taittui pikkuhiljaa ja lopulta alkoi kenttäkuulutukset kaikumaan ja pääsimme laskettelemaan kohti urheilukenttää. Vielä kierros kentällä ja pieni loppukiristys loppuirvistysten kera ja maalin yli ajassa 1:31:26. Oli muillakin ollut vaikeaa, koska sijoituin lopulta juoksussa comboilijoiden joukossa toiseksi ja yhteensä 604 puolimaratoonarin porukassa olin 66. Nopeimman ajan (1:09:57) juoksi taas kerran Forssan suvi-illan konkarikävijä Jussi Utriainen.

Että sellainen reissu.. Tuloksiin olin tyytyväinen ja olin tyytyväinen myös siihen, etten lähtenyt kiusaamaan kipeää jalkaani maratonille. Ei juoksu haavaa nytkään parantanut, mutta teippausten avulla selvisin sentään maaliin ilman pahempia verenvuodatuksia. Juoksun kakkossija ei riittänyt nostamaan kokonaistulosta ihan palkintopallille, mutta väliäkös sillä. Tulin tänne kokeilemaan pyöräilyn ja juoksun yhdistelmää ja sain loistavan harjoituksen Joroisten puolimatkaa varten.

Lupaan jo nyt, että ensi vuonna en tule uudestaan… Tämä johtuu kuitenkin ainoastaan siitä että ensi kesänä, jos terveyttä riittää, etsin Paimion metsissä rasteja samoihin aikoihin. Myöhemmin voin hyvinkin osallistua ja silloin ilmoittaudun varmasti aikaisemmin ;)

Suosittelen Forssan suvi-iltaa myös muille.. Hieno tapahtuma pienellä paikkakunnalla! Kiitoksia järjestävälle seuralle Forssan Salamalle sekä kaikille kisaan tavalla tai toisella osallistuneille!

/Puolipolvi

Urheiluvälineitä: Juoksu

Näitä urheiluvarustepostauksia kirjoittaessani hämmästyin itsekin sitä miten paljon kamoja harrastuksissa tarvitaan... Eihän esim. triathlonissa käytävien kolmen lajin harrastamiseen oikeasti tarvita kuin lenkkarit, pyörä ja uikkarit, mutta ajan myötä varusteita vain alkaa kertyä vaatimustason ja harjoitusmäärien kasvaessa. Esimerkkinä vaikkapa juoksu:

Juokseminen on yksinkertaista: ei muuta kuin lenkkarit jalkaan ja kotiovelta ulos lenkille... Näinhän se periaatteessa meneekin. Ainakin kesällä. Mutta miksi niitä lenkkareita ja muita juoksuvarusteita sitten pursuaa joka kaapista? 

Itse olen huono heittämään kenkiä pois. Kun ostan uudet, jätän edelliset vielä kävelylenkki/pihakengiksi.. Ja saattaahan joskus esim. joku kyläilijä tarvita lainalenkkareita jos päätämme lähteä saunalenkille. Ehkä joihinkin tossuihin kertyy myös ripaus tunnearvoa; näillä juoksin ekan maratonin jne. Mitään museota en itse ole kyllä perustanut, mutta kaikkia vanhoja lenkkareita en ole osannut itse heittää pois osittain myös em. syystä... :/ Ennen kuin mietit että kylläpä Puolipolvi on melkoinen hamstraaja, niin käyhän laskemassa omat jalkineesi. Ei siis pelkkiä lenkkareita, vaan kaikki jalkaan puettavat kamppeet lumilautamonoista, korkkareiden/lakerien kautta släbäreihin... Menikö yli 40 parin? ;D Veikkaan että kaikissa meissä asuu pieni hamsteri...

Hamstrauksen lisäksi toinen syy (juoksu)jalkineiden määrään on harrastuksen monipuolistuminen. Juoksua harrastetaan eri vuodenaikoihin, erilaisilla alustoilla ja eri vauhdeilla. Kevyet ja nopeat kisakengät eivät kestä satoja harjoituskilometrejä ja kestävät sekä vaimennetut treenikengät eivät puolestaan sovi kisoihin... tai suunnistukseen, tai ratajuoksuun, tai talvijuoksuun jne. 

Käyttötarkoituksen lisäksi eroa löytyy jo ihan kenkämerkkienkin välillä varsinkin lestin leveydessä, rullaavuudessa ja vaimennuksessa. Urheilukauppojen "askelklinikoilta" voi saada apua sopivan kenkämallin valintaan, mutta itse ainakin luotan omaan jalkatuntumaan. Kengät jalkaan, nauhat kiinni ja pieni juoksupyrähdys kaupan käytävillä tai juoksumatolla, jos mahdollista. Sovituspenkillä istuskellen ei voi saada kovin hyvää käsitystä tossun toimivuudesta ja voi käydä niin että kaupassa hyvältä tuntunut ostos murjookin lenkillä varpaasi verille ja puuduttaa jalkapohjat. Tällaiset kengät jäävät usein kaapin pohjalle pölyttymään. Hyväksi havaittuun kenkämalliin ja merkkiin uskaltaa luottaa ja se tulee valittua usein uudelleen. Monet juoksijat ovatkin hyvin merkkiuskollisia ja maksavat melkein mitä vain saadakseen jalkaansa tutun valmistajan tossuparin. Itsekin juoksin vuosia Asicsen lenkkareilla (koska kaikki muutkin...), mutta vaihdoin Adidakseen kun löysin jostakin ale-korista sopivat Supernova Sequencet. Tossu istui jalkaan hienosti ja oli ilman alennuksiakin Asicsia huomattavasti halvempi. Juoksinkin kolmiraitaisilla (ensin Sequenceilla ja myöhemmin/edelleenkin Glideilla ja Adizero Adioksilla) ainakin 4 parin (n. 4000 km) verran, kunnes tänä keväänä hommasin taas Asicset. Barcelonassa eräässä urheilukaupassa kokeilin kirkkaan väristä Gel-Noosa Tri 9 mallia, joka tuntui hyvältä. Jo muodostuneen Adidasrakkauden vuoksi en rohjennut kenkää heti ostaa, mutta tilasin ne kuitenkin myöhemmin www.21run.com sivuston kautta. 

Nykyään ehkä merkkiä enemmän tuijotan hintaa. Kipuraja tossuparin hinnassa on noin 120. Sitä enempää en ole maksanutkaan kengistä pitkiin aikoihin, jos hiihtomonoja ei lasketa mukaan. Tämä nykyinen iloisen värinen ja halpa (<90e) kenkäpari on palvellut hienosti tämän kesän ja luulen että juoksen niillä syksyn maratoninkin. Näiden kenkien mukana tuli myös pikanauhat/lacet, joita olen suosinut jo aiemmissakin kengissä. 

Vaikka "ykköspari" onkin nykyään Asics, niin Addutkin ovat vielä ahkerassa käytössä. Yksi pari on työpaikan juoksumattoa varten ja loput helppoon maastoon ja kävelylenkeille.

Joskus juoksussa tarvitaan myös erityisen hyvää pitoa. Talvijuoksuun olen varustautunut Icebugin nastareilla joissa nastojen lisäksi on vettä pitävä kangas. Radalla juoksen yleensä Adizero Adioksilla, mutta jos on tarve päästä "sikakovaa" niin käytän Do-Win piikkareita. Useimmin nastakengät lähtee jalkaan kuitenkin suunnistuksessa. Jalaksen varrelliset nastarit hommasin joidenkin iltarastien yhteydessä Suunnistajankaupasta. Ne pitävät hyvin eri alustoilla, tyhjenevät nopeasti vedestä ja tukevat/suojaavat nilkkoja. Suunnistuskengät ovat myös tavallisia lenkkareita huomattavasti kestävämpää tekoa. 

Tänä kesänä suunnistus on jäänyt valitettavan vähiin, mutta nyt kun kengätkin tuli kaivettua esiin kuvausta varten, niin lähden tästä lasten kanssa rasteille. Adjö!

Ps. Juoksuvarustuksen tekstiilipuolelta ei ole paljon mainittavaa. Päälle puen yleensä jonkun Finisher-paidan ja jalkaan Skinsin tai Lidlin vastaavat kompressiotrikoot, sekä -sukat. Talvella vaatteita sitten vain hieman enemmän. Pukeutumisesta ehkä myöhemmin lisää...

Urheiluvälineitä: Uinti

Triathlonvarustehankinnoista toiseksi tärkein lienee märkäpuku... Olen triathlonia varten hommannut kaksi märkkäriä ja tässä hieman käyttökokemuksia niistä ja myös muista uintikamppeista.

Ensimmäisen pukuni ostin Motonetistä ja osallistuin sillä kahteen ensimmäiseen kisaan (pikamatka ja perusmatka). Puku on täyspitkä ja yksiosainen muutaman millin vahvuinen perusmärkkäri. Vetskari on selkäpuolella ja puvun sisältä löytyy pieni avaintasku. Neopreeni kelluttaa hyvin ja pitää lämpimänä viileämmässäkin vedessä. Matkaa uidessa vesi virtaa kyllä melko helposti kaula-aukoista munaskuihin, joten ehkä kokoa tiukempi puku olisi ollut itselle parempi. Toisaalta tiukemmassa taas hartiat eivät päässeet ihan vapaasti liikkumaan, joten kainalot olisivat olleet nopeasti ihottumalla.

Triathlonia aloitellessani en halunnut syytää satsata satasia erikoiskauppoihin, jolloin Motonetin halpis (39 e) oli ihan hyvä ja jälkeenpäinkin ajateltuna fiksu vaihtoehto. "Bluusii" palvellee edelleenkin vesileikeissä ja sukeltamisessa erinomaisesti. Hinta-laatusuhde märkkärissä on ainakin vertaansa vailla! 

Uusin pukuni on varsin yleinen triathlonmärkkäri Orca S4. Ostin sen Suomen Urheilupyörästä Nokialta ja hinta oli muistaakseni karvan alle 200. Reilun 150 lisähinnalla Motonetin pukuun nähden saa ainakin katu-uskottavamman merkin, jotenkin liukkaamman tuntuisen pintamateriaalin, paremman istuvuuden ja hyvän käsivarsien liikkuvuuden. Puvussa taitaa olla myös hieman erivahvuista neopreenia eri kohdissa. Jalkoja se kannattelee ainakin hyvin, mikä sopii tällaiselle aloittelevalle triathlonuimarille. 

En ole parempia pukuja koskaan kokeillut, mutta uskon että tässä mallissa kohtaavat oikeasti hyvät uintiominaisuudet ja kohtuullinen hinta. Märkkäristähän saisi maksaa vaikka kolme kertaa tämän verran, mutta en usko ominaisuuksien ja kestävyyden enää paranevan samassa suhteessa.

Lyhyet uintimatkat olen uinut pelkällä tri-kisapuvulla, joka on vähän uikkarityyppistä kangasta. Ainakin pikamatkoilla tämä kisapuku on ihan ehdoton hankinta. Vaihdoissa säästyy aikaa kummasti, kun ei tarvi vaatteita vaihdeilla. Kisapuku on myös erittäin aerodynaaminen pyöräilyssä ja pakaroillekin löytyy pieni pehmuste. Pukuja voi ostaa monesta paikasta, mutta oman Newlinen tilasin www.haijaa.fi verkkokaupasta. 

Märkkärien lisäksi uintivarusteiksi kai voi laskea uimalasit.. Hallissa käytän tiivisteettömiä www.essenuoto.fi kautta tilattuja laseja tai Prisman Speedoja. Avovesiuinnissa (ja joskus myös hallissa) on käytössä Aqua Spheren Vistat (mukana yllä olevassa kuvassa), jotka löysin keväällä Nummen Pyörästä Turusta. Nämä lasit tiivistyy kulmakarvojen yläpuolelle niin hyvin, että silmät meinaa irrota päästä kun lasit ottaa pois. Myös kiristyssysteemi on toimiva ja pitävä. Ainoa miinus omissa laseissa on kirkas linssi, mutta eiköhän näitäkin saa myös aurinkomalleina.

Urheiluvälineitä: (Triathlon)pyöräily

Kesällä 2013 rakastuin lajiin nimeltä triathlon. Uusi laji on tuonut tarvetta satsata hieman harrastuskalustoon. Rahaa välineisiin saisi poltettua vaikka kuinka paljon, mutta harrastuksen ollessa vielä kokeiluvaiheessa olen pyrkinyt hankinnoissa hyvään hinta-laatusuhteeseen. Kallein, tärkein ja paras ostoksistani on ollut pyörä. Pyörästä ja pyöräilyvarusteista seuraavaksi muutama sana.

Huhtikuussa Karhu-viestin jälkilöylyissä tuli triathlonkisoissakin menestyneen joukkuekaverin kanssa puhetta lajista. Hyvien kisajuttujen lisäksi sain kuulla että hänellä olisi tt-pyörä myynnissä ja niinhän siinä kävi, että illan päättyessä oli kaupoista sovittu. Olin pohtinut hankintaa jo pitkään ja kolunnut iltaisin fillaritori.fi sivuston ilmoituksia. Kun sopivaa (sopivan hintaista ja kokoista) pyörää ei ollut löytynyt, olin ajatellut asentavani kesäksi vain parinkympin aika-ajotangon Focukseeni. Cyclo-crossarillakin matkat ovat taittuneet kivasti, mutta kun suunnitelmissa on alkanut siintelemään myös täysmatka, niin triathlon-pyörän hankinta olisi tullut eteen jokatapauksessa. 180 km matkalla matalammalla ajoasennolla ja kovemmalla vauhdilla on jo oikeasti merkitystä aikaan. Ja mitä aikaisemmin pääsen pyörään käsiksi, sitä enemmän ehdin sillä harjoittelemaan... Näin olin asiaa perustellut itselleni, joten sopivan hintaisen pyörän kohdatessani kahdenkympin aika-ajotanko unohtui ja tein nopeat kaupat. Pian pyörä olikin jo Raumalla ja pääsin ihmettelemään sen keveyttä, toimivuutta ja räyhäköitä muotoja. Fillari on koottu monista eri palikoista... runko on ilmeisesti Planet-X:n tuotantoa, ohtaustanko ja hilppeet Visionia, osasarjana yhdistelmä Dura-Acea/Ultegraa ja kiekot Zippiltä. Väritys on minua miellyttävä matta musta. Alla olevan kuvan ottamisen jälkeen ostin pyörään vielä aika-ajotankoon kiinnitettävän Aeton Eliten pullon Suomen urheilupyörästä, sekä säilytyspussukan tankoon ja pullo/pumppu/varakumitelineen satulan taakse Nummen pyörästä. Yksi tärkeä yksityiskohta on hyvän tuntuinen satula. Se on kärjestään melko leveä ja tuntuu toimivan hyvin matalassa ajoasennossa. Persikka ei ole puutunut edes 100+ lenkeillä. Niska sen sijaan on ollut jumissa joka lenkin jälkeen.

Vauhdin hurmaa pyörän kanssa pääsee aistimaan helposti.. Loivassa alamäessä 40-50 km/h ylittyy helposti ja tasamaallakin vauhdinpito onnistuu hienosti. Ylämäet kuitenkin kipuaisin mieluummin maantiepyörällä. Joroisten puolimatkalle tavoittelen 33-35 km/h matkavauhtia.. Mutta jaksaminen on täysi arvoitus. Taannoinen testimielessä revitelty aika-ajo Rauman paloasemalta Porin paloasemalle (50km) taittui 37.1 km/h keskarilla, mutta välillä 10 km on kulkenut vain 33 km/h. Melkoista vaihtelua.

Kävin vielä ennen Joroisten puolimatkaa hakemassa mainostoimisto Dilogosta fillarin kylkeen uudet teipit... Twittertunnuksen avulla kisoissa nettitutut tunnistaa ja katsojatkin voivat antaa kannustusta tai kritiikkiä sähköisesti. Toimi tosi hyvin ainakin kesän 2013 Turku-Tornio lenkillä. 

Pyörän lisäksi pyöräilyssä on yleensä syytä pukea myös päälle jotain. Triathlonkisoissa päällä on luonnolisesti triathlonin yksiosainen kisapuku, mutta muissa tapahtumissa/lenkeillä käytän perus pyöräilytekstiileitä. Käytännössä kaikki pyöräilyvaatteet ovat merkkiä Crivit Sport, eli luotan Lidlin laatuun (ja ennenkaikkea hintaan). Suosittelen niitä lämpimästi kaikille: kokemusteni mukaan ne kestävät ja toimivat ihan yhtä hyvin kuin 10 kertaa kalliimmat merkkivaihtoehdotkin. 

Jos päälle puenkin Lidlin kamoja, niin päähän en ole sieltä vielä puettavaa löytänyt. Uusimman kypäräni (BBB) ostin keväällä Nummen Pyörän kampanjapäiviltä. Harjoituslenkeillä tosin käytän pisaran sijasta jotain Limarin perusmallia.

Lukkopolkimet ovat molemmissa pyörissä mallia Shimano SPD, joten pärjään yksillä samanmerkkisillä kengillä. Klosseihin liittyen muuten yksi vinkki. Jos tarvit kenkien pohjiin jostain syystä uudet spd-klossit, osta samantien pedaalit. Maksoin kerran 20 e pelkistä klosseista, kun pedaalisetin (sisältää klossit) saa alle 50. Tai ehkä apinaa on taas kerran koijattu ja klossit maksaakin oikeesti vaan vitosen...? 

Karhu-viesti 2014

Karhu-viesti on yksi Satakunnan tunnetuimpia vuosittaisia juoksutapahtumia. Se juostaan Rauman torilta Porin Karhuhalliin perinteisesti huhtikuussa. Viestissä on seitsemän, tai Eurajoelta lähdettäessä viisi, osuutta. Reitti kulkee 8-tien laitaa ja vaihtopaikat on järjestetty risteysalueille tai levähdyspisteille. Tänä vuonna viesti juostiin oli 37. kerran.

Olen juossut viestin Raumalla asuessani lähes vuosittain, mutta nyt kisa meinasi jäädä juoksematta, kun pelastuslaitokselta ei saatukaan joukkuetta kasaan... Paikka aukesi kuitenkin Vammalan Kuntourheilijoiden 1. porukasta, jossa muutama kaverini oli juossut jo aiempina vuosina. Olen aiemmin juossut avaus- ja ankkuriosuuksia, joten minulle arvottu kakkospätkä sopi oikein hyvin. Varsinkin starttipätkä on kuin mikä tahansa juoksukisa, joten nyt oli kiva päästä kokeilemaan, miltä välipätkien taittaminen tuntuu.. 

Piippo läpsäytti minua olkapäälle Olkiluodon tienhaarassa ajassa 33.37. Pääsin matkaan muutaman juoksijan letkassa, josta irtosimme pian yhden kaverin kanssa. Ambitin nopeusmittarista tarkkailin että vauhti pysyy suurinpiirtein 3.40-3.45 välissä. Toimin tuulenhalkojana melkein koko legin. Kiriherkkyyttä ei ollut, mutta vauhdin sain pidettyä hyvin loppuun saakka. Juoksin osuuteni ajassa 28.56, mikä tarkoittaa 3.40 km/min keskivauhtia. Onnistunut juoksu oman mittapuuni mukaan. Kelikin oli optimaalinen, eli myötätuulta ja noin 10 astetta lämmintä.

Loppuviesti meni verrytellessä ja kavereita kannustaessa. Ankkurina juossut kaverini Lehtolan Jusa toi joukkueemme maaliin kunto- ja erikoisjoukkueen sarjassa yhdeksäntenä hieman yli 3 tunnin ajalla (3.02.36). 

Tapahtumaan osallistui ennätykselliset 257 joukkuetta ja juoksijoita oli yhteensä 1620. Turun Urheiluliitto ja Forssan Salama juoksivat ykkösiksi kilpasarjoissa. Meidän sarjan ykkönen oli Fortesport.fi, jolle jäimme 26 minuuttia. Kaikenlaikkiaan hieno juoksu, hieno tapahtuma, hieno keli ja päälle vielä hienot jälkipelit... :D

Ensi vuonna taas uudestaan!!