Juokseminen on yksinkertaista: ei muuta kuin lenkkarit jalkaan ja kotiovelta ulos lenkille... Näinhän se periaatteessa meneekin. Ainakin kesällä. Mutta miksi niitä lenkkareita ja muita juoksuvarusteita sitten pursuaa joka kaapista?
Itse olen huono heittämään kenkiä pois. Kun ostan uudet, jätän edelliset vielä kävelylenkki/pihakengiksi.. Ja saattaahan joskus esim. joku kyläilijä tarvita lainalenkkareita jos päätämme lähteä saunalenkille. Ehkä joihinkin tossuihin kertyy myös ripaus tunnearvoa; näillä juoksin ekan maratonin jne. Mitään museota en itse ole kyllä perustanut, mutta kaikkia vanhoja lenkkareita en ole osannut itse heittää pois osittain myös em. syystä... :/ Ennen kuin mietit että kylläpä Puolipolvi on melkoinen hamstraaja, niin käyhän laskemassa omat jalkineesi. Ei siis pelkkiä lenkkareita, vaan kaikki jalkaan puettavat kamppeet lumilautamonoista, korkkareiden/lakerien kautta släbäreihin... Menikö yli 40 parin? ;D Veikkaan että kaikissa meissä asuu pieni hamsteri...
Hamstrauksen lisäksi toinen syy (juoksu)jalkineiden määrään on harrastuksen monipuolistuminen. Juoksua harrastetaan eri vuodenaikoihin, erilaisilla alustoilla ja eri vauhdeilla. Kevyet ja nopeat kisakengät eivät kestä satoja harjoituskilometrejä ja kestävät sekä vaimennetut treenikengät eivät puolestaan sovi kisoihin... tai suunnistukseen, tai ratajuoksuun, tai talvijuoksuun jne.
Käyttötarkoituksen lisäksi eroa löytyy jo ihan kenkämerkkienkin välillä varsinkin lestin leveydessä, rullaavuudessa ja vaimennuksessa. Urheilukauppojen "askelklinikoilta" voi saada apua sopivan kenkämallin valintaan, mutta itse ainakin luotan omaan jalkatuntumaan. Kengät jalkaan, nauhat kiinni ja pieni juoksupyrähdys kaupan käytävillä tai juoksumatolla, jos mahdollista. Sovituspenkillä istuskellen ei voi saada kovin hyvää käsitystä tossun toimivuudesta ja voi käydä niin että kaupassa hyvältä tuntunut ostos murjookin lenkillä varpaasi verille ja puuduttaa jalkapohjat. Tällaiset kengät jäävät usein kaapin pohjalle pölyttymään. Hyväksi havaittuun kenkämalliin ja merkkiin uskaltaa luottaa ja se tulee valittua usein uudelleen. Monet juoksijat ovatkin hyvin merkkiuskollisia ja maksavat melkein mitä vain saadakseen jalkaansa tutun valmistajan tossuparin. Itsekin juoksin vuosia Asicsen lenkkareilla (koska kaikki muutkin...), mutta vaihdoin Adidakseen kun löysin jostakin ale-korista sopivat Supernova Sequencet. Tossu istui jalkaan hienosti ja oli ilman alennuksiakin Asicsia huomattavasti halvempi. Juoksinkin kolmiraitaisilla (ensin Sequenceilla ja myöhemmin/edelleenkin Glideilla ja Adizero Adioksilla) ainakin 4 parin (n. 4000 km) verran, kunnes tänä keväänä hommasin taas Asicset. Barcelonassa eräässä urheilukaupassa kokeilin kirkkaan väristä Gel-Noosa Tri 9 mallia, joka tuntui hyvältä. Jo muodostuneen Adidasrakkauden vuoksi en rohjennut kenkää heti ostaa, mutta tilasin ne kuitenkin myöhemmin www.21run.com sivuston kautta.
Nykyään ehkä merkkiä enemmän tuijotan hintaa. Kipuraja tossuparin hinnassa on noin 120. Sitä enempää en ole maksanutkaan kengistä pitkiin aikoihin, jos hiihtomonoja ei lasketa mukaan. Tämä nykyinen iloisen värinen ja halpa (<90e) kenkäpari on palvellut hienosti tämän kesän ja luulen että juoksen niillä syksyn maratoninkin. Näiden kenkien mukana tuli myös pikanauhat/lacet, joita olen suosinut jo aiemmissakin kengissä.
Vaikka "ykköspari" onkin nykyään Asics, niin Addutkin ovat vielä ahkerassa käytössä. Yksi pari on työpaikan juoksumattoa varten ja loput helppoon maastoon ja kävelylenkeille.
Joskus juoksussa tarvitaan myös erityisen hyvää pitoa. Talvijuoksuun olen varustautunut Icebugin nastareilla joissa nastojen lisäksi on vettä pitävä kangas. Radalla juoksen yleensä Adizero Adioksilla, mutta jos on tarve päästä "sikakovaa" niin käytän Do-Win piikkareita. Useimmin nastakengät lähtee jalkaan kuitenkin suunnistuksessa. Jalaksen varrelliset nastarit hommasin joidenkin iltarastien yhteydessä Suunnistajankaupasta. Ne pitävät hyvin eri alustoilla, tyhjenevät nopeasti vedestä ja tukevat/suojaavat nilkkoja. Suunnistuskengät ovat myös tavallisia lenkkareita huomattavasti kestävämpää tekoa.
Tänä kesänä suunnistus on jäänyt valitettavan vähiin, mutta nyt kun kengätkin tuli kaivettua esiin kuvausta varten, niin lähden tästä lasten kanssa rasteille. Adjö!
Ps. Juoksuvarustuksen tekstiilipuolelta ei ole paljon mainittavaa. Päälle puen yleensä jonkun Finisher-paidan ja jalkaan Skinsin tai Lidlin vastaavat kompressiotrikoot, sekä -sukat. Talvella vaatteita sitten vain hieman enemmän. Pukeutumisesta ehkä myöhemmin lisää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti