Oulu-Tornio

Oulusta sompailimme keskustan lävitse kohti Haukipudasta. Reitti oli jo yöllä käyty katsomassa valmiiksi samalla, kun kävimme Ruskonselän paloasemalla saunomassa ja ihastelemassa uusia tiloja. Matkan aikana emme juuri ole pyöräteitä käyttäneet rengasrikkojen pelossa. Pyöräteillä on valtavat määrät pieniä kiviä, eikä 9 barin paineeseen dumpatut renkaat kestä kovin teräviä iskuja. Minä kyllä vaihdoin alle vahvistetut nakit, mutta kaverin mankelissa oli tuubirenkaat. Takarenkaan kyljessä oli jo puolessa matkassa uhkaava halkeama, joten rengasrikon uhka oli jopa todellinen.
Pyöräteiden käyttämättömyyteen on myös muita syitä: 25-35 km/h on pyörätiellä melko paljon... Tielle voi yhtäkkiä puikahtaa remmin päässä oleva koira ollieta treenaavan skeittaripojan dekki. Lisäksi kaupunkien ohitus sujuu usein parhaiten ajoväyliä käyttäen. Pyöräilijän tulisi polkea aina ajoradan laidassa. Matkan aikana tämä onnistui joskus hyvin, joskus huonosti ja joskus hyvin huonosti. Parhaimmillaan reunassa oli noin metrin levyinen hyvä pinnoite ha pahimmillaan leveyttä reunaviivan ja asfaltin reunan välillä oli 15 cm. Lisäksi monissa paikoissa tienreunan "ääniraidat" (kuopat/raidat) oli jyrsitty keskelle piennarta. Joskus raitoja oli kaksi vierekkäin... Oulusta pohjoiseen kuljettaessa päätie muuttuu kuitenkin nopeasti moottoritieksi, eikä sinne polkupyörällä ole asiaa. Siksi jouduimme pyöräteiden kautta etsimään reitin vanhalle valtatielle, jonka laitaa jatkoimme pohjoiseen Haukiputaan ja Iin suuntaan.

Ensimmäinen pidempi breikki pidettiin Iin Kärkkäisellä. Riistakäristys oli erinomaista, vaikka tämän nimisten annosten lihan alkuperän suhteen olenkin hieman skeptinen... Olisiko ollut yksi Toholammen niityillä laiduntaneista lehmistä..? Kaupasta ostimme vielä purkillisen Gutzyn kuntopölyä. Teimme sekoitukset ja loput jauheet annostelimme tavan mukaan pieniin minigrip-pusseihin. Mietiskelin että mitenköhän Ranskan rannikkovartiosto olisi suhtautunut, jos vuosi sitten mukana olisi ollut kuntojuomajauhetta samalla tavalla pakattuna. Jouduimme viime vuonna veneensiirtoreissulla perusteelliseen ratsiaan Calaisin edustalla, mutta se on kokonaan toinen juttu.

Iin jälkeen tuuli vihdoin kääntyi, tai tie kääntyi siten että puhurit tulivat sivusta. Vauhti kasvoi ja ehkä energiatasoihin vaikutti myös lähestyvä maali. Jossakin Kuivaniemen paikkeilla oli tien päällystystyöt käynnissä ja pääsimme korkkaamaan uutta asfalttia 10-15 km matkalla.

Poronhoitoalueen rajalla oli napattava pakolliset matkamuistokuvat.. Muuten kuvia on tullut otettua kyllä aivan liian vähän. Olisi pitänyt ottaa vedenkestävä Olympus matkaan paidantaskuun. Nyt monet hetket taltioituvat vain omalle kovalevylle, mutta hyvä niinkin!

Kemissä lueskelin Twitteristä että koko Suomen rannikon melova Pekka Lassila oli viettänyt lounastaukoa Kuivaniemessä leirintäalueella samoihin aikoihin kuin me olimme menneet paikan ohi. Harmitti hieman.. Olisi ollut mukava tavata tämän huikean seikkailun ja reportaasin tekijä. Hänen esimerkkinsä osittain johti siihen, että itsekin tässä kännykällä nyt naputtelen reissublogia. Kemissä sain myös viestin vaimolta, että Länsi-Suomi lehdessä oli ollut juttu myös meidän matkasta. Toimittaja tosiaan haastatteli minua puhelimitse edellispäivänä ja siltä pohjalta oli syntynyt melkein kokosivun tarina lehteen. Ihmettelin kyllä miten tieto reissusta oli levinnyt, mutta "syyllinen" ilmoittautui myöhemmin ilman sen kummempaa salapoliisin työtä. Toivottavasti juttu osaltaan innostaa ihmisiä pyöräilyn pariin, niin harrastus- kuin hyötyliikuntamuodossakin.

Kemistä oli enää parin kymmenen kilsan siivu perille ja se meni kohtuu mukavasti. Oikean jalan akillesjänne kyllä vaivasi, muttei estänyt polkemista. Perille saavuttiin 19 maissa ja paiskattiin yläfemmoja sen minkä hyttysten tappamiselta ehdittiin. Pihasaunan lämmittämisen jälkeen teimme vielä reissun rajan yli Ruåtsin puolelle Haaparantaan. Fiilikset olivat jo silloin topissa, mutta paranivat vielä entisestään kun pääsimme löylyihin.

Saunan ja sapuskan jälkeen palasimme autolla takaisin Kemiin josta juna lähti yötä myöden puksuttamaan kohti Tamperetta. Asemalla vielä joku paikallinen ukkeli tuli kertomaan elämäntarinaansa. Kova pyöräilymies.. Lääkärin määräyksestä ajaa kuulemma 100 kilsaa viikossa kesät talvet.. Näin hän sanoi nortti suussa sauhuten :) Mutta hyvät oli jutut.. Nämä kohtaamiset kuuluivat tärkeänä osana tähän reissuun. Tapasimme jos jonkinlaista kylähullua joiden kanssa oli ihan hauska rupatella. Kaikilla riittää kokemuksia pyöräilemisestä ja niitä on kiva jakaa muiden hullujen kanssa. Tähän joukoon meidätkin selvästi kelpuutettiin. Kyllä hullu hullun tuntee!

Stats:

148 km
Av 23,4 km/h
Max 45,3
Ajoaika 6:19,39
Kokonaisaika: 8:20

Koko reissun kilsat: 822!

-Puolihullu