torstai 6. kesäkuuta 2013

Sievi-Oulu

Tuttavan rakennustyömaalla hyvin nukutun yön jälkeen matkaan lähdettiin 11 paikkeilla aamulla. Tavoitteenamme on ollut startata aina 10 aikaan, mutta nyt oli niin paljon kuulumisia vaihdettavana, että limitit hieman paukkuivat - mutta ei se mitään.

Sievin ja Ylivieskan välillä meitä vaivasi taas suoraan vastaisena puhaltanut tuuli. Vanhalla taktiikalla lyhyitä vetovuoroja tehden etenimme kuitenkin kilometrin kerrallaan.

Olen jostain lukenut, että pyöräilyssä yli 60% energiasta kuluu ilmanvastuksen voittamiseen ja tämä on helppo uskoa. Mitä pienempi ilmanvastus, sitä helpompi on pitää vauhtia yllä. Beesatessa on tärkeää ettei polkijoiden väli veny liian pitkäksi, koska muuten takana tuleva ei enää hyödy etummaisen polkijan "halkaisemasta" ilmasta. Linnutkin osaavat tämän taktiikan; katsokaa vaikka taas syksyllä, kun kurjet lähtevät muuttomatkalle.

Toinen tärkeä vauhtiin ja vastukseen vaikuttava seikka on rengaspaineet. Tyhjillä renkailla matkanteko on tahmeaa ja renkaatkin siinä kuluvat turhaan. Kalusto on muutenkin syytä pitää kunnossa, jotta pyöräily on hauskaa ja turvallista. Olen monesti miettinyt sitä että autoa tankataan silmiä räpäyttämättä jopa satasilla viikossa, mutta vuodessa 100-200e/satsaus fillariin tuntuu kalliilta.. Miksiköhän asia on näin??

Sievin jälkeen ajoimme kohti Ylivieskaa ja matkalla oli yksi tooodella pitkä suora. Ei tullut mitatuksi, mutta arvion mukaan 10-15 km paahdoimme ilman että tankoa tarvitsi juuri kääntää. Jonnekin sen suoran varrelle katosi vasemman kengän klossista toinen ruuvi. Minun piti edellisiltana tarkistaa klossien kiinnitys, mutta sepä sitten unohtui. Pystyin kyllä polkemaan dualpolkimen flättipuolella, mutta lukkoa ei voinut enää turvallisesti käyttää. Ylivieskasta etsimme sitten Halpahallista uutta ruuvia. Kaikkea muuta sieltä kyllä löytyi, muttei ruuveja. Voisarvien ja meetvurstin voimin jatkoimme etsintää. Kaupungista löytyikin pyöränhuoltoliike, joka sponsoroi kenkään uuden ruuvin. Mahtavaa palvelua!!

Kauppareissuihin tärvääntyi ainakin tunti ja meillä oli jo hieman hoppu eteenpäin. Olimme sopineet jo seuraavan yöpaikan Ouluun, eikä olisi kovin kohteliasta saapua paikalle vasta puolen yön aikoihin. Nopeutta ei kuitenkaan voitu tuulen vuoksi nostaa.

Pieni.. tai no.. Oikeastaan aika iso toivomus oli, että saisimme edes kerran vetoapuja traktorilla. Niitä kyllä tuli kyllä kymmenittäin vastaan, mutta ei koskaan samaan suuntaan meidän kanssa. Kunnes viimein pitkän ylämäen puolessa välissä takaa kuului traktorimainen jyrinä. Ja Valmettihan se sieltä takaa tuli. Järjetön spurtti ei kuitenkaan riittänyt imuun pääsemiseksi. Jäimme läkähtyneinä ja masentuneina puhaltelemaan tien reunaan varmoina siitä että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen tsäänssi. Toisin kuitenkin kävi. Parikymmentä kilometriä myöhemmin, jossain Vihannin maastoissa, yksi leveä traktori joutui jarruttamaan meitä ohittaessaan. Siinä ei sanoja tarvittu, kun molemmat nostimme nopeutta ja puikahdimne kärryn taakse keskelle kaistaa. Yllätys tuli välityömästi - hajun muodossa. Kärry tai säiliö oli nimittäin paskalietteen levittämiseen tarkoitettu ja mitä ilmeisimmin sitä oli juuri käytetty ko. tehtävään. Hajusta ja silmien kirvelystä huolimatta pysyimme imussa 10 km, kunnes tiemme erkanivat. Aurinkorasvasta tahmaiseen ihoon oli tarttunut kerros epäilyttävän näköistä ruskeaa hilsettä, mutta oli se sen arvoista. Tauko/pesupaikalla fiilis oli katossa. 10 km keskari taisi olla jossain 48km/h haminoissa :) Tämä taktiikkaa sisältää kyllä riskinsä, mutta toimii.. Ja on taas yksi osoitus siitä mikä merkitys on ilmanvastuksella (tai sen puuttumisella) pyöräilylle.

Tie 86 huononi Liminkaa kohti tultaessa ja oli ehkä huonoin alusta koko matkan aikana (jopa huonompi kuin Turun/Raision "pyörätiet"). Renkaiden puhkeamiselta kuitenkin vältyttiin ja tulimme Liminkaan, jossa kävin hakemassa jätskit meille ja kortin + kukkapuskan seuraavaan yöpaikkaan vietäväksi. Asetin kukkapuskan ritsille sillä seurauksella että viimeisten 20 km aikana, että persikka kastui ajohousujen vaippa litisi vedestä. Osa taisi kyllä tulla myös juomapullosta. Ja 20 km:kin näköjään riittää hiertymän muodostumiseen, kun pöksyt on märkänä.

Oulussa etsimme kohteen Googlemapsista suuntia ottaen ja olimme perillä noin 21 aikaan. Kiitokset vain J-P ja H passauksesta. Hyvät eväät, sauna, vaatteiden pesu ja yöunet latasivat akut täyteen viimeistä retkipäivää varten!

Päivän statistiikka:

163.23 km
av 23.6
max 50.2
aika 6.54,55
kokonaisaika 10h13mim

-Puolipolvi





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti